Yli kolmannes Britannian verorahoilla toimivista kouluista raportoi, että brexit on jo heikentänyt opiskelijoiden ja vanhempien motivaatiota ja asenteita kielten opiskelua kohtaan. Huippuyliopistoihin kohdistuvien leikkauksien takia kokonaiset kieliohjelmat ovat uhattuina.
Englantilainen kieltenopettaja Emily opettaa lontoolaiskoulussa 11–16-vuotiaille espanjaa ja ranskaa, sekä avustaa maahanmuuttajia englannin oppimisessa. Hänen mukaansa brexit uhkaa brittien jo nyt heikohkoa vieraiden kielten taitoa. Vieraan kielen opiskelu on pakollista 13-14-vuotiaaksi asti, ja Emilyn koulussa hieman yli puolet oppilaista jatkaa sen parissa peruskoulun päättäviin GCSE-kokeisiin asti.
“Vieraan kielen oppimista ei usein priorisoida tai pidetä tärkeänä. On huolestuttavaa, että korkeissa ja vastuullisissa viroissa voi toimia ihmisiä, jotka eivät osaa sanaakaan muita kieliä.“
Emily on huomannut myös populaarikulttuurin vaikutukset työssään, sillä espanja on noussut haastamaan perinteisen suosikin ranskan:
“Espanja on radiokanavien soittolistojen takia yhä suositumpi, mutta Despacito ei vielä riitä saamaan oppilaita innostumaan kieliopista, joka muodostaa koko kielen rungon. Oppitunneilla on hauskaa, mutta oppilaani ihmettelevät, miksi heidän pitää opetella vieraita kieliä, kun koko muu maailma kuitenkin opiskelee englantia.”
Espanjassakin työskennelleen Emilyn mukaan asenne on vastakkainen esimerkiksi Madridin kouluissa. Niissä vieraan kielen oppimista pidetään tulevaisuuden kannalta ehdottoman tärkeänä.
“Britanniassa jotkut oppilaat eivät tunnista monipuolisen kielitaidon tärkeyttä, eivätkä ymmärrä kielen suhdetta kulttuuriin. Brexitin vuoksi osa ajattelee, että on turha edes yrittää oppia, jos kuitenkin olemme kohta omillamme.”
Koulu, jossa Emily opettaa on monikulttuurinen, joten brexit on kipeä aihe monelle oppilaalle. Monet murehtivat muualta tulleiden perheenjäsentensä tulevaisuutta. Toisaalta monikulttuurisissa kouluissa vieraisiin kieliin suhtaudutaan usein avoimemmin, sillä suurella osalla oppilaista kotikieli on jokin muu kuin englanti, sanoo Emily.
“Oppilaat, jotka ovat kasvaneet kielirikkaassa ympäristössä, tunnistavat monipuolisen kielitaidon tarjoamat mahdollisuudet. Siksi on surullista, että brexitin vaikutuksesta kansainvälistymismahdollisuudet harvenevat, mikäli esimerkiksi EU-sidonnainen Erasmus-ohjelma loppuu.“
Kielteisintä suhtautuminen kielten opiskeluun on Emilyn kokemuksen mukaan kouluissa, joissa suurin osa oppilaista ovat vähäosaisia, valkoihoisia brittejä. Niissä lapset tulevat usein perheistä, joissa vanhempien koulutustaso on matala tai koulutus puuttuu kokonaan.
“Sama sosioekonominen tausta sai myös monet äänestämään brexitin puolesta. Joidenkin oppilaiden vanhemmat pelkäävät työpaikkojensa puolesta ja kokevat monikulttuurisuuden uhkana. Oppilaat taas kokevat, ettei heidän tarvitse opiskella ranskaa, koska eivät ole ranskalaisia.”
Yläasteikäiset eivät ehkä vielä ymmärrä, että brexit saattaa tehdä vieraiden kielten opiskelusta entistä tärkeämpää. Jos työpaikat pakenevat Britanniasta manner-Eurooppaan, kielitaidosta saattaa tulla kilpailuvaltti työllistymisessä. Emily myöntää, että tulevaisuus mietityttää.
“Olen huolissani ja surullinen niiden oppilaiden puolesta, joilla ei tule olemaan samanlaisia mahdollisuuksia kehittää osaamistaan Euroopassa kuin mistä itse olen työelämässä hyötynyt valtavasti.“
Teksti: Essi Miettunen, Suomen Lontoon-instituutin viestintäassistentti.
Kuvitus: Aino Sutinen
