LÄHTÖLASKENTA: Järjestetyt avioliitot pelastavat brexitiltä nuortenkirjassa

Brexit-äänestyksen jälkeen sosiaalinen media täyttyi puoliksi vitsillä tehdyistä avioliittoehdotuksista ja eurooppalaisista passeista tuli kuumaa valuuttaa Tinderissä. Ranskalaisen Clémentine Beauvais’n Brexit Romance (Sarbacane, 2018) ottaa nämä vitsit tosissaan, ja tuloksena on tähän mennessä kiinnostavin brexit-romaani. Beauvais on englanniksi ja ranskaksi kirjoittava nuortenkirjailija, kääntäjä ja Yorkin yliopiston tutkija. Kuten nimestä voi päätellä, Brexit Romance on romanttinen komedia ja poliittinen satiiri Ranskan ja Britannian suhteesta.

Vuosi brexit-äänestyksen jälkeen nuori ranskalainen sopraano Marguerite Fiorel ja hänen opettajansa Pierre Kamenev saapuvat Lontooseen esiintymään Kuninkaallisessa oopperassa. Matka saa yllättäviä käänteitä kun paikalle ilmestyy englantilainen Justine Dodgson. Justine on perustanut start-up-yrityksen, joka järjestää avioliittoja brittien ja ranskalaisten välille EU-kansalaisuuden säilyttämiseksi. Hänellä on suunnitelmia Margueriten ja Pierren varalle, mutta löytyisikö Britanniasta järjestetyn avioliiton sijaan tosirakkaus? Suomalaislukija voi tunnistaa Margueriten hämmennyksen, kun Harry Potterista ja Brontëilta saadut mielikuvat Britanniasta kohtaavat identiteetistään taistelevan, brexit-paniikissa rimpuilevan maan.

Beauvais kertaa brexitin jakolinjat. Lontoolaishipsterit, kuten Justine, haluavat “paremman maailman ilman esteitä tai rajoja ja sanoa fuck you hallitukselle ja brexitiä äänestäneille ääliöille!” Lontoolaisten tuska siitä, että EU-passin mentyä he ovat “jumissa” on kuitenkin pelkkää höttöä verrattuna työväenluokkaisiin hahmoihin. Vähävaraiset pohjoisenglantilaiset keskittyvät brittihallituksen leikkauspolitiikan vastustamiseen, ja heidän ongelmiaan ei EU-passi ratkaise. Lisäksi poliittisesti valveutunut Justine kuvittelee voivansa välittää passeja ja järjestää avioliittoja ilman minkäänlaisia seurauksia, aivan kuten brexitiä harkitsemattomasti ajaneet poliitikot. Yläluokkaiset UKIP-kannattajat puolestaan laulavat huolettomina Marseljeesia ranskalaisten Front Nationalen jäsenten kanssa näyttäen siltä EU-eliitiltä, josta halusivat päästä eroon.

Brexit Romance pohtii myös Britannian roolia Euroopassa. Sekä Britannia itse että muut jäsenmaat ovat usein korostaneet Britannian ulkopuolisuutta, ja brexit on vain vahvistanut tätä käsitystä. Brexit Romancessa Britannia ei näyttäydy ulkopuolisena, päinvastoin. UKIPilla on vahva yhteys Ranskaan, britit hyysäävät Margueritea innokkaasti ja erimaalaiset nuoret tutustuvat toisiinsa avioliittoaikeissa. On ylireagointia nähdä brexit merkkinä täydellisestä sulkeutumisesta, kuten Justine. Hän tekee virheen yrittäessään muuttaa yhteiskuntaa sosiaalisen median ja teknologiayrityksen avulla, sillä todellinen taistelukenttä on politiikka.

Brexit Romancen genre, avioliittokomedia, on osuva, koska brexitiä verrataan usein avioeroon. Hahmot pitävät avioliittoa kätevänä käytännön järjestelynä, jolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, mutta seurauksena on oopperamainen tunnemyrsky. Oliko EU:n ja Britannian suhde lopulta rakkausavioliitto vai käytännön järjestely? Varmasti taloudellisten syiden sanelema järjestely. Beauvais’n hahmot oppivat, että on mieletöntä kuvitella avioliiton olevan käytännön järjestely, jota tunteet eivät pääse sekoittamaan ja jonka ei tarvitse muuttaa mitään. Myös brexitkaaos on näyttänyt, että 28 valtion liitto ei ole pelkkä ilmoitusasia, vaikka niin toivoisikin.

Teksti: Aura Saxén, Suomen Lontoon-instituutin yhteiskuntaohjelman assistentti

Kuva: Aino Sutinen