Tom of Finland -seuran Antti Kauppinen: “Vaniljapatriarkaatti puristi Tom of Finlandista särmän pois”

Tom of Finland -seuran Antti Kauppinen: “Vaniljapatriarkaatti puristi Tom of Finlandista särmän pois”

Tom of Finland -seuran aktiivi, kirjailija, taidehistorioitsija ja kulttuurin moniosaaja Antti Kauppinen pohtii Tom of Finlandin merkitystä omassa elämässään sekä yhteiskunnassa.

Millainen vaikutus Tom of Finlandilla on ollut omassa elämässäsi?

Omassa elämässäni Tom of Finland linkittyy seksuaalisuuteen, seksuaalisuuden löytämiseen ja sen hyväksymiseen. Tomin työt ovat olleet esimerkiksi läsnä, kun olen selvittänyt itselleni homohistoriaa ja sen erilaisia vaiheita. Etenkin homoseksuaalisuuteen liittyvän maskuliinisuuden pohdinta on tärkeä linkki. Tässä keskustelussa koen, ettei Tom of Finlandia voi edes tulkita toksisen maskuliinisuuden kautta, koska sen hypermaskuliinisuus on itsessään eräänlainen vapautuksen teko, joka rikkoo homouteen aiemmin liitetyn pakotetun feminiinisyyden stereotypian.

Olet jo kauan vaikuttanut Suomen kulttuurikentällä. Millaisena näet Tom of Finlandin vaikutuksen yhteiskunnassa?

Tom of Finland on pakottanut ympäröivän maailman vastaamaan olemassaoloonsa jonkinlaisella reaktiolla. Se on nostanut homoseksuaalisuuden ja fetissimaailman käsittelyyn. Siitä voi olla montaa mieltä, millaista käsittely on loppujen lopuksi ollut. Mielestäni asiaan liittyy monia ongelmallisia ja appropriation eli kulttuurisen omimisen kysymyksiä. Tom of Finland on käännetty patriarkaattisen valtavirtapuristimen läpi.

Alkuperäisissä hahmoissa on todella olennaista muun muassa se, kuinka ne katsovat toisiaan. Hahmojen välinen kontakti on tärkeä. Kuitenkin esimerkiksi Tom of Finland -pussilakanoissa esiin nostetaan yksittäisiä hahmoja. Keskeinen yhteys on rikottu. Penikset ja seksuaalinen sisältö on poissa. Heteronormatiivinen valkoihoinen vaniljapatriarkaatti on kyennyt puristamaan kaiken alkuperäisen särmän pois. Sehän on tämän yhteiskunnallisen patriarkaatin nerokkuus, että se on niin helvetin hyvä kaikin keinoin tuhoamaan sen, mikä on erilaista.

Tällaisessa appropriaatiossa olennaista on hahmottaa se, että niille, jotka eivät ole sisällä alkuperäisessä yhteisössä on vaikea nähdä se, mitä on muutettu. Miljoona pientä nyanssia katoaa. Tom of Finland -näyttelyistä, ulostuloista ja kirjoista tunnistaa heti, kenen tekemiä ne ovat ja kuinka hyvin tekijät ovat yhteisössä sisällä.

Olet toiminut mm. Amnestyllä aktivistina ja ajanut sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Mitä taiteen kautta vaikuttaminen voi saada aikaan?

Tällaisten asioiden suhteen täytyy olla maalla, meressä ja ilmassa. Esimerkiksi lainsäädäntö täytyy saada oikealle puolelle mutta se ei vielä itsessään muuta mitään. Laki on yksi taso mutta koen, että kulttuurinen taso on ehkä kuitenkin tärkein. Ei se, että on taidenäyttelyitä ja juodaan skumppaa. Asioiden arkipäiväistäminen on se asia, missä taide ja kulttuuri ovat tärkeässä roolissa.

Elämme erilaista maailmanaikaa kuin Touko Laaksonen hänen piirtäessään Tom of Finland -teoksia. Minkälaisen vastaanoton ne saisivat, jos 1950-luvun sijasta Tom of Finland olisi nykypäivän tuote?

Elämme aikaa, joka on todella visuaalinen. Jos Touko Laaksonen eläisi ja piirtäisi nyt, ehkä kentälle tulisi vain yksi visuaalisen informaation tekijä lisää? Jos Tom of Finland ei olisi syntynyt silloin kun se syntyi, koko ilmiö olisi kehittynyt aivan toisella tavalla.

Pointti on se, että homoseksuaalisuus oli laitonta silloin kun Touko piirsi. Jos samanlaista ilmiötä haetaan, niin aihepiirin pitäisi olla jotain sellaista, mikä olisi laitonta nyt mutta 20–30 vuoden kuluttua hyväksyttyä. Mikä se asia sitten olisi? Huumeiden käyttö tai muu vastaava? Tällaista pohtiessa on hirveän tärkeää käydä omia keloja läpi ja miettiä, mihin suhtaudumme ennakkoluuloisesti.

Millaisena näet Tom of Finlandin roolin tulevaisuudessa?

Uskon, että Tom of Finland herättää reaktioita tulevaisuudessakin. En usko, että ihmiskunta kehittyy sellaiseksi, ettei se kiihotu seksuaalisesti. Jos kehittyy, niin sittenhän se kuolee. Käsityksemme sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona muuttuu ja kehittyy koko ajan. Voi olla, että kun sosiaalisen mieheyden tunnusmerkit alkavat muuttua toiseksi, Tom of Finlandista häviää jokin sellainen sisällön taso, mitä se on 50 vuotta kantanut. Mutta se, että sukupuoli tai seksuaalisuus häviäisivät, on aika teoreettista. Siksipä uskon, että Tom of Finlandin tuotanto jatkaa eloaan sukupolvesta toiseen.

 

Teksti: Eeva Lehtonen.  Kuva: Mattias Blomqvist.

 


Tapahtumat