Kolmivuotinen Pysäytetyt-hanke tutki etnistä profilointia Suomessa. Tutkijoiden lisäksi tietoa aiheesta tuottivat tietoa toimittaja, kirjoittaja, multimediataiteilija, sarjakuvataiteilija ja video- ja valokuvaaja. Toimittaja Kati Pietarinen kertoo, miten moniammatillinen yhteistyö sujui.

Miten Pysäytetyt-hanke sai alkunsa?

“Luin ranskalaisen antropologin Didier Fassinin kirjan Enforcing Order, joka avasi minulle tuntematonta aihetta, poliisin ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten suhdetta. Kirjoitin siitä Voimaan esseen, jonka lopussa totesin, että olisi mahtavaa, jos joku tutkisi aihetta Suomessa. Sitten Koneen säätiö haki moniammatillisia tiimejä tutkimaan yhteiskunnan eriarvoisuutta. Vuosi idean keksimisestä sain kerättyä porukan. Kun oikeat ihmiset löytyivät, saimme tehtyä hyvän hakemuksen ja apurahan.”

Monet rahoittajat tuntuvat haluavan projekteja, jotka yhdistävät tiedettä, taidetta ja journalismia. Miten moniammatillinen yhteistyö onnistui?

“Yhteisten pelisääntöjen ja luottamuksen rakentaminen vie aikaa. Kävimme alussa tiukat neuvottelut esimerkiksi siitä, saanko käyttää tutkijoiden tekemiä haastatteluja journalistiseen osioon. Päädyimme siihen, että haastateltavat määrittelevät, mihin heidän vastauksiaan saa käyttää. Loppukaronkassa olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että hankkeesta tuli enemmän kuin osiensa summa.”

Miten hankkeelle tuottamasi tieto poikkesi tutkijoiden tuottamasta tiedosta?

“Ihmistieteiden tutkijoille se, miten ihmiset ilmaisevat kokemuksensa on tärkeää, ei välttämättä se, ovatko ne totta. Journalismissa taas totuus on keskeistä. Tässä hankkeessa en pystynyt verifioimaan yksittäisten ihmisten kertomuksia, vaan päätelmäni perustuivat haastatteluaineiston massaan ja siinä toistuviin piirteisiin. Kun tein aiheesta jutun Long Playlle, toimituspäällikkö käski etsiä poliiseja, jotka myöntäisivät nimettöminä, että etnistä profilointia tapahtuu. Myös tutkijat haastattelivat poliiseja, mutta heille riitti, että poliisit puhuvat aiheesta ympäripyöreästi kieli keskellä suuta.”

Tutkimusryhmänn tutustui myös etnisestä profiloinnista käytyyn keskusteluun Ranskassa ja Britanniassa. Millaisia yhteneväisyyksiä ja eroja keskusteluissa on?

“Ranskassa monet vähemmistöihin kuuluvat vanhemmat valmistavat lapsensa siihen, että heille tulee ongelmia poliisin kanssa. Suomessa romaniperheiden haastatteluissa sama nousi esiin. Vanhemmat joutuvat selittämään, miksi vartijat kävelevät perässä ja poliisi pysäyttää, miksi heidän oletetaan olevan varkaita. Britannia poikkeaa Manner-Euroopasta siinä, että tilastoja poliisin pysäyttämistä ihmisistä tehdään myös etnisyyden perusteella. Siksi ilmiön näkee siellä jo numeroista. Suomessa ja muualla Euroopassa sitä on vaikeampi osoittaa.”

Mikä yllätti eniten hankkeen tuloksissa?

“Romanit kertoivat haastatteluissa usein myös muista syrjintäkokemuksistaan kuin etnisestä profiloinnista. He vain kertoivat ja kertoivat ja kertoivat ja kertoivat niitä, usein hauskasti ja ironisoiden. Se oli järkyttävä kurkistus siihen, millaista Suomessa on elää romanina.”  

Kati Pietarisen luento ’The Stopped project: challenges and successes of collaboration between research, journalism and art in investigating ethnic profiling in Finland.’

6.9.2018 kello 16–16.45  

University College London, School of Slavonic and East European Studies (SSEES), huone 431, 16 Taviton Street, London WC1H 0BW. Sisäänpääsy ilmainen.

Teksti: Ninni Lehtniemi, kuva: Kati Pietarinen