Säveltäjä-esittäjä-äänitaiteilija Charles Quevillonin, valokuvataiteilija Maija Tammen ja koreografi Tedd Robinsonin teos Unheroic Labours #2 yhdistää makeanveden polyyppi hydran liikkeitä ihmisten tanssin liikkeisiin. He kertovat, mitä tässä Together Alone -projektissaan on luvassa.

Hydrat ovat ikääntymättömiä makeanveden polyyppeja. Miksi päätitte keskittyä juuri näihin eliöihin?

MAIJA: Hydrat ovat upeita pieniä petoja joiden liikkumistavasta tulevat minulle aina mieleen tappavat seireenit. Hydraan keskittyvän näyttelymme piti avautua maaliskuussa Helsingissä, mutta se siirtyi kesäkuulle. Koska kaikki peruutettiin, kehitimme projektin, jonka voimme toteuttaa kokonaan kotona. Lisäksi minulla oli tuntikaupalla ylimääräistä videomateriaalia hydrista.

Olin jo pidempään suunnitellut palkkaavani taiteilijoita tekemään esityksen, jossa ihmisten liikkeet yhdistyvät hydran liikkeisiin. Tämä oli täydellinen hetki toteuttaa suunnitelma. Luulen, että Charles oli aluksi hieman järkyttynyt siitä, että hän on se, joka tanssii teoksessa. Hän on kuitenkin säveltänyt ja esittänyt tanssiteoksia lähes vuosikymmenen ajan, joten hän pääsi nopeasti jyvälle siitä.

Olet tutkinut hydria kolmen vuoden ajan yhdessä kahden biologian professorin kanssa. Onko sinulla anekdootteja tai hauskoja faktoja jaettavaksi?

MAIJA: Hydrat ovat biologisesti kuolemattomia, eli ne eivät ikäänny, mutta voivat tietysti kuolla esimerkiksi ylikuumentumisen seurauksena tai kuivua joutuessaan pois vedestä. On todella turhauttavaa, kun kuolematon kuolee. Biologian professori Daniel Martinez auttoi minua hydran tutkimisessa ja dokumentoinnissa, ja pyysi minua vastapalvelukseksi auttamaan häntä pizzauunin rakentamisessa.

Miten projekti on muuttunut matkan varrella?

MAIJA: Aluksi ajatuksena oli, että ihminen muuttuu hydraksi, mutta se vaihtui vuorovaikutukseen hydran kanssa. Olimme myös alussa turhautuneet ideaan, että julkaisemme videon internetissä, missä se kilpailee huomiosta kissa- ja musiikkivideoiden ja Tiktok-haasteiden kanssa. Kissamme myös häiriköi kuvauksia, joten lopulta luovutimme ja annoimme sen olla osa teosta.

CHARLES: Ensin halusin sisällyttää koreografiaan sähkökitaran, mutta selvisi hyvin nopeasti, että se ei toimi.

Luomisprosessi tapahtui Suomen ja Kanadan välillä. Ilmaantuiko  siinä jotain yllätyksiä?

MAIJA: Asiat sujuivat yllättävän sulavasti ottaen huomioon, että suurin osa suunnittelusta ja kuvauksista piti tehdä taaperomme päiväunien aikana.

TEDD: Seitsemän tunnin aikaero tarkoitti, että palautteeni Maijalle ja Charlesille saattoi tulla liian myöhään, jotta sillä olisi vaikutusta sen päivän työhön.

CHARLES: Oli todella kylmä! Kuvasimme useimmat tanssikohtaukset ladossa päivänä, jona satoi ja lämpötila oli viisi astetta. Esiinnyin shortseissa, kun taas Maija istui kameran kanssa kymmenen metrin korkeudessa eräänlaisen teleskooppi-traktorin kauhassa. Hänellä oli yllään pilkkihaalarit.

Mikä on ollut projektin paras asia tähän asti?

MAIJA: Emme suunnitelleet tekevämme teosta, joka kommentoi Covid-19-tilannetta, mutta näin jälkiviisaasti ajateltuna huomaa, että teos liittyy vahvasti tähän uuteen erikoiseen aikakauteen.

TEDD: En ole aiemmin ollut mukana tällaisessa teoksessa, joten tässä tuntemattomassa navigointi on ollut matka, joka saattaa näyttää pieneltä, mutta ylittämämme vesi oli syvä.

CHARLES: Yhteistyö kahden lahjakkaan ja ihailemani taiteilijan kanssa.

Pandemia on muistuttanut ihmisiä heidän kuolevaisuudestaan. Millaista tuntui työskennellä kuolemattomuuden teeman kanssa näinä aikoina?

MAIJA: Saattaa vaikuttaa kauhealta puhua kuolemattomuudesta, kun meitä muistutetaan joka päivä siitä, kuinka monta ihmistä kuoli edellisen päivän aikana. Se on kuitenkin näkökulmakysymys: jos meille kerrottaisiin joka päivä, kuinka monta vauvaa syntyi edellisenä päivänä, ehkä huomiomme siirtyisi kuolemisesta elämiseen.

Mitä haluaisitte ihmisten muistavan projektista?

CHARLES: Toivoisin, että katsomisen jälkeen ihmiset tuntisivat itsensä vähän rentoutuneimmiksi.

Immortal’s Birthday-näyttely Forum Box Galleriassa Helsingissä 12.6.-12.7.

https://forumbox.fi/exhibition/maija-tammi-charles-quevillon-2/

Teksti: Estelle Leroux  Kuva: Teemu Ullgrén