Classical Association, joka tukee antiikin historian ja kielten tutkimusta, opetusta sekä popularisointia erityisesti Iso-Britanniassa, järjestää vuosittaisen konferenssinsa Cambridgen yliopistossa 21.-23. huhtikuuta. Konferenssiin osallistuu satoja antiikintutkijoita eri puolilta maailmaa, ja Classical Association juhlistaa samalla 120-vuotista historiaansa.
Kokosimme viiden suomalaisen tutkijan voimin kaksi paneelia, jotka molemmat hyväksyttiin osaksi konferenssin ohjelmaa. Turun yliopistoa edustavat väitöskirjatutkijat Juha Isotalo, Maria Jokela ja Joonas Vanhala, ja Helsingin yliopistoa edustavat post doc -tutkijat Saara Kauppinen ja Jasmin Lukkari. Tällaiset konferenssit ovat tärkeä tilaisuus esitellä omaa tutkimusta ja saada siitä palautetta asiantuntevalta kansainväliseltä tutkijayhteisöltä.
Paneelimme käsittelevät toiseuden diskursseja antiikin Kreikassa ja Roomassa. Historiantutkimuksessa “toisilla” tarkoitetaan yleensä tarkastellusta yhteiskunnasta tai kulttuurista ulkopuolista ryhmää tai sen sisäistä vähemmistöryhmää. Toiseuttavien diskurssien tarkoituksena useimmiten on luoda “minä ja muut” – vastakkainasettelua ja vahvistaa sen avulla omaa identiteettiä. Toiseuttavat diskurssit ovat aina hyvin ajankohtaisia: esimerkiksi viime vuosina länsimaisissa medioissa on korostunut Euroopasta itään päin suuntautunut toiseuden diskurssi.
Ensimmäisen konferenssipaneelin aiheena on toiseus antiikin Kreikassa. Paneelissa Juha Isotalo, Saara Kauppinen, ja oxfordilainen vahvistus Eddie Jones vertailevat erilaisia toiseuden kategorioita kuten ulkomaalaisia (eli ei-kreikkalaisia) ja taikuuden harjoittajia kreikkalaisessa kirjallisuudessa, papyruksissa ja kiroustauluissa.
Juha Isotalo tutkii kreikkalaisen historioitsija Herodotoksen totuuskäsitystä ja lähteiden käyttöä. Tässä paneelissa hänen aiheenaan on kirjoittajan ja lähteiden välinen vallankäyttö persialaisten ja ateenalaisten etnografioissa. Herodotos
narratiivin rakentajana on valtapositiossa suhteessa hänen lähteisiinsä. Isotalo tutkii, millaisin narratiivisin keinoin Herodotos käyttää valtaansa nostaen esiin näkökulmia ja vaieten toisista.
Saara Kauppinen tutkii tällä hetkellä magian kieltä ja rituaalikontekstin vaikutusta kielen tehoon. Konferenssiesitelmässään Kauppinen tarkastelee erityisesti magiaan liittyviä toiseuttamisen keinoja. Ulkoa päin määriteltäessä esimerkiksi
magian kielen vieraat tai salassapidetyt elementit nähtiin usein epäilyttävässä valossa; Kauppinen esittää, että rituaalin harjoittajat saattoivat kuitenkin käyttää näitä samoja keinoja kykyjensä ja maagisten voimiensa korostamiseen ja
asiakkaidensa vakuuttamiseen. Näin he saattoivat kenties kääntää toiseuttavia elementtejä edukseen.
Toisen paneelin aiheena ovat kulttuuriset stereotypiat roomalaisessa kirjallisuudessa. Maria Jokela, Jasmin Lukkari ja Joonas Vanhala käsittelevät roomalaisten stereotypioita ulkomaalaisista sekä Rooman imperiumin myöhäisantiikissa toisistaan eriytyneiden itäisen ja läntisen osan stereotypioita toisistaan.
Maria Jokela on vasta aloittanut väitöskirjansa “idän” ja “lännen” välisistä stereotypioista myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla. Tutkimus koskee Rooman valtakunnan myöhempää historiaa ja sen kautta tutkin, kuinka ennen samaan
valtakuntaan kuuluneet osat vieraantuivat toisistaan niin täydellisesti, että näiden välille muodostui syviä ennakkoluuloja ja yhteinen menneisyys unohtui. Ennakkoluulot elävät edelleen. Idän ja lännen eriytyminen on erittäin ajankohtainen teema, jolla on kuitenkin jo pitkä historia.
Jasmin Lukkari esittelee konferenssissa osaa juuri valmistuneesta väitöskirjastaan, joka käsittelee hellenististen kuninkaiden toiseuttavia kuvauksia tasavallan ajan roomalaisissa historiallisissa narratiiveissa. Tutkimuksessaan
Lukkari on keskittynyt erityisesti siihen, kuinka tällaiset toiseuttavat kuvaukset eivät aina olleet negatiivisia vaan ne voivat yhtä hyvin olla positiivisia. Konferenssiesitelmässä esimerkkinä tästä toimii Numidian kuningas Masinissa, jota
kehuttiin siitä, kuinka hän ei vastannut roomalaisten negatiivista stereotypiaa numidialaisista. Rooman tasavallan lopun kriisien aikana sekä negatiivisten että positiivisten toiseuttavien diskurssien tarkoitus oli sama: “roomalaisuuden” uudelleenmäärittely vertailemalla itseä “toisiin”.
Joonas Vanhala keskittyy väitöskirjatutkimuksessaan herjauksiin ja stereotypioihin Martialiksen runoissa ja Pompejin seinäkirjoituksissa. Konferenssissa hän puhuu Martialiksen kreikkalaisesta “toisesta”. Roomalaisessa
kirjallisuudessa kreikkalaisia usein kuvaillaan negatiiviseksi vaikutteeksi, joka korruptoi roomalaisen yhteiskunnan moraaliarvoja. Esitelmässään Vanhala tarkastelee joitakin kaikkein yleisimpiä tapoja, joilla Martialis hyödyntää näitä roomalaisia ideoita kreikkalaisesta “toisesta” satiirisissa runoissaan, ja kuinka tämä heijastaa roomalaisten ennakkoluuloja kreikkalaisia kohtaan ensimmäisellä ajanlaskun alun jälkeisellä vuosisadalla.
Konferenssin nettisivu: https://www.classics.cam.ac.uk/seminars/classical-association-conference-2023
The Classical Association: https://classicalassociation.org/
Yksityiskohtia roomalaisesta 1. vuosisadalla eKr. valmistuneesta Palestrinan Niilimosaiikista, joka kuvaa Egyptiä roomalaisten näkökulmasta.
Teksti: Juha Isotalo, Maria Jokela, Joonas Vanhala, Saara Kauppinen and Jasmin Lukkari
