Teatteritaiteilija Anne Pajunen: “On ironista, että pandemia antoi kollektiivillemme mahdollisuuden kokoontua uudelleen”

Teatteritaiteilija Anne Pajunen: “On ironista, että pandemia antoi kollektiivillemme mahdollisuuden kokoontua uudelleen”

We Need To Talk About The Future -teos tutkii tulevaisuutta pohtimalla esimerkiksi sitä,  mitä tarkoittaa olla ihminen jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Psychopomp! Theatre Collective on kansainvälinen kollektiivi, jonka muodostavat teatteritaiteilijat Anne Pajunen (FI/BE), Paul McAleer (FR/IRL), Scott Middleton (AU), Eli Schoenfeld (US/ISR) ja Tom Tokley (UK). Anne Pajunen vastasi projektia koskeviin kysymyksiin kollektiivin puolesta.

Kuinka saitte idean tähän projektiin?

Puhuimme siitä, kuinka voimme jatkaa työskentelyä näyttelijöinä rajoitusten aikana. Scott ehdotti, että voisimme työstää hahmoja joita olemme aina halunneet esittää, ja niistä , vaikka meillä ei olisi mahdollisuutta päästä esittämään sitä. Samoihin aikoihin alkanut Together Alone -haku antoi ehdotukselle vauhtia. Aloimme kehittää ideaa pidemmälle, ja keskusteluuntuli mukaan opiskeluaikoina Royal Academy of Dramatic Art -koulussa kehitetty scifi-kohtaus We need to talk about the future. Oikeastaan kaikki lähti siis halustamme tukea toisiamme taiteilijoina ja löytää taas tapa olla yhdessä.

Kuinka pandemia on vaikuttanut kollektiivinne viestintään?

Ironista kyllä, tilanne antoi meille mahdollisuuden kokoontua uudelleen ja työskennellä uuden projektin parissa. Olemme tottuneet työskentelemään keskittyneesti yhdessä samassa tilassa pitkiä aikajaksoja, jolloin viestintämme on hyvin kokonaisvaltaista. Työskentelymme on hyvin fyysistä ja yleensä tutkimme paljon liikettä. Joskus aistimme huoneen ilmapiirin, eikä meidän tarvitse jutella paljoakaan. On jännittävää nähdä, miten uusi viestintätapa vaikuttaa teokseen. Verkkotapaamisiemme täytyy tapahtua tiettyinä ajankohtina, koska olemme useilla eri aikavyöhykkeillä: Brysselissä, Lontoossa, New Yorkissa ja Melbournessa. Joku juo aamukahviaan, kun toisella on menossa pyjamabileet.

Kuinka valitsitte hahmot projektiin? Mikä tekee hahmosta sopivan teoksen sanomaan?

Jokainen meistä valitsi hahmon intuitiivisesti ja sitten keskustelimme yhdistelmistä yhdessä. Jotkut hahmot olivat sellaisia, joita olimme jo ajatelleet ja jotka olivat kiehtoneet meitä aiemmin, joten tuntui luonnolliselta jatkaa niiden tutkimista. Kaikki resonoivat projektin teemojen kanssa, ja osasimme kuvitella, kuinka ne sopisivat yhteen. Hahmot itsessään eivät ole teoksen keskipisteenä, vaan se, kuinka ne kehittyvät ja mihin ne päätyvät.

Kuinka fanifiktio on inspiroinut teidän luovaa prosessianne?

Fanifiktio on toiminut ponnahduslautana sille, kuinka työskentelemme näiden viiden hahmon kanssa, ja kuinka tuomme ne yhteen. Se on meille enemmänkin lähtökohta, kuin orjallinen ohjenuora

Jokaisen viiden hahmon identiteetti kehittyy jatkuvasti, ja jokainen taiteilija työskentelee itsenäisesti viikon alussa määritetyn teeman mukaisesti. Kuinka paljon teoksessa on improvisointia ja kuinka suuri osa suunniteltua?

Meillä on mielessämme joitain alustavia suunnitelmia, jotka koostuvat kuvista, ajatuksista, teemoista ja ideoista, mutta teoksen lopullinen olemus määrittyy sen tekemisen aikana. Olemme aina tehneet luovia valintoja yhdessä orgaanisesti, joten meillä ei ole etukäteen käsikirjoitusta. Luomisprosessi tapahtuu joka projektissa eri tavalla, ja epätietoisuus on teoksiemme avain: aluksi emme tiedä, mitä teemme, mutta yhtäkkiä saamme ajatuksen, jota kehitämme eteenpäin. Se on tutkimisen ja löytämisen ketju.

Online-alusta on myös epävarmuustekijä, koska tiimissämme ei ole digitaalisen median asiantuntijaa tai koodaria. Tämä on meille kokonaan uusi konteksti, ja tietämättömyys on meistä jännittävää.

Mikä on ollut parasta projektin parissa työskentelemisessä?

Parasta on ehdottomasti ollut se, että olemme taas päässeet työskentelemään ja luomaan yhdessä kollektiivina, vaikka olemme fyysisesti kaukana toisistamme.

Mitä voimme odottaa teidän viimeiseltä julkaisulta?

Projekti jaetaan blogimme kautta koko kesäkuun ajan, joten viimeinen julkaisu on enemmänkin yhteenveto. Koska tämä prosessi ja työskentelytapa on meille uusi, saatamme jopa lähteä kehittämään projektia pidemmälle. Saatamme kysyä ihmisiltä lopussa mielipiteitä siitä, miten he kokivat tämän prosessin. Kutsumme kaikki seuraamaan prosessia blogissamme.

Mitä haluaisitte ihmisten muistavan teoksestanne?

Että se kosketti heitä tavalla tai toisella.

Teksti: Estelle Leroux, Kuva: We Need To Talk About The Future

Seuraa hanketta: 

https://psychopomptheatrec.wixsite.com/home/blog?fbclid=IwAR2pt9Yk2GdIhQjEPpJJMscqWTWrCEWmJurkIcsmZyxhB4oLs5DUsbb4aPY

 


Tapahtumat