Tanssitaiteilijat Ville Oinonen ja Maria Nurmela: “Tätä teosta voisi esittää vaikka lopun ikäänsä!”

Tanssitaiteilijat Ville Oinonen ja Maria Nurmela: “Tätä teosta voisi esittää vaikka lopun ikäänsä!”

The Days on Theo Clinkardin konseptiin perustuva, Ville Oinosen ja Maria Nurmelan tulkitsema tanssiteos. Ville ja Maria kertovat teoksen teemoista ja haastavastakin matkasta, joka johti teoksen syntyyn.


Koko esitys lepää teidän kahden harteilla. Miten päädyitte työskentelemään yhdessä

Ville: Ennen tätä projektia tunsimme toisemme alan piireistä, mutta emme koskaan olleet työskennelleet yhdessä. Päädyimme sitten sattumalta työskentelemään saman koreografin kanssa eri teoksessa. Aloimme miettiä, voisimmeko tehdä jotain yhdessä ja mitä se voisi olla.
Maria: Meillä on molemmilla pitkä tausta tanssitaiteen ammattilaisina, mutta tästä huolimatta halu oppia uutta ei sammu tai katoa. Ne asiat, joita tässä vaiheessa haluaa oppia, saattavat olla varsin hienosyisiä. Siksi myös ne ihmiset, joiden kanssa haluaa tehdä töitä, ovat aika spesiaaleja. Meidän ja koreografi Theo Cinkardin yhteistyössä oli tällainen ulottuvuus.

Theo Clinkard on kansainvälisesti tunnettu koreografi, joka ei ennen tätä teosta ollut luonut duettoesityksiä. Miten hänestä tuli osa projektia? 

Maria: Päätavoite oli tehdä mielenkiintoisen koreografin kanssa töitä. Etenkin sellaisen, jonka teoksia ei ole nähty Suomessa ja jonka liikekieli on jotakin muuta kuin mitä tavallisesti Suomessa nähdään. Monelle tanssitaiteilijalle tuttu tilanne on se, että työt ovat enemmän koreografilähtöisiä. Me ajattelimme, että tämän asetelman voisi  kääntää toisinpäin ja otimme häneen yhteyttä.
Ville: Theo heittäytyi mukaan projektiin todella nopeasti. Meillä oli vasta hataria ajatuksia projektista kun tapasimme hänet ensimmäisen kerran. Hän oli rohkea lähtiessään mukaan, sillä meillä ei ollut rahoitusta ja olimme kuitenkin luomassa kansainvälistä yhteistyötä. Aika suuruudenhullu ja uhkarohkea projekti tämä taisi aluksi olla!

Läsnäolon ja yhteyden löytämisen teemat ovat olennainen osa teosta. Miten päädyitte käsittelemään tällaisia aiheita?

Ville: Emme lähteneet teema vaan pikemminkin fysiikka edellä. Yksi liikekokeilu jäi elämään, ja koreografi Theo lähti miettimään, että jos tämä olisikin koko teoksen ydin. Tämän liikkeellisen idun pohjalta tematiikka alkoi myös kaivautua esiin ja kirkastua.
Maria: Läsnäolon ja yhteyden löytämisen teema heijastui myös olennaisesti meidän työryhmämme synnyssä. Tulemme eri maista ja kohtaamme enemmän tai vähemmän sattumalta, mutta jotain merkittävää voi syntyä, jos kykenemme olemaan toisillemme läsnä. Lisäksi koen, että teemojen osalta teos myös peilaa tätä aikaa. Emme välttämättä ole läsnä toisillemme, koska kaikilla on jatkuvasti laitteita ja välineitä häiritsemässä aitoa ihmisten välistä kohtaamista. Erilaisten laitteiden kautta yritämme olla yhteydessä kaikkien ja joka asian kanssa, emmekä lopulta ole läsnä missään. Tämän esityksen kaltainen yksinkertainen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa voikin olla paljon odotettua syvällisempi kokemus.

Jokaisessa esityksessä on mukana myös paikallisia ikäihmisiä. Mitä tämä tuo teokseen

Maria
: Kun kehitimme teosta, puhuimme paljon ihmiselämän kaaresta, iästä ja erilaisista kohtaamisista, parisuhteista ja ihmissuhteista. Vähitellen kypsyi ajatus kahden vanhemman henkilön osallistamisesta ja siitä muodostuikin hirveän tärkeä ja merkittävä osa tätä teosta. On merkityksellistä päästä jakamaan teos ja kokemus elämää enemmän kokeneiden kanssa. Kohtaamisesta ja vierailijoiden vaihtumisesta ei ikinä saa tarpeekseen, tätä teosta voisi esittää vaikka koko elämänsä! Jokainen vierailija jättää oman jälkensä meihin.
Ville: Eläkeikäisten henkilöiden osallistaminen tanssitaustaan katsomatta on myös tietynlainen kannanotto siitä, että tanssi kuuluu kaikille. Kaikki kykenevät siihen ja kaikki pystyvät esiintymään näyttämöllä. Kiinnostavaa on ihminen ja hänen läsnäolonsa, pointti ei ole haastavissa liikkeissä.

Minkälaisia reaktioita esitys on herättänyt yleisön keskuudessa?

Maria
: Esitys tapahtuu fyysisesti niin lähellä yleisöä, että tanssi ei jää katsojasta etäälle. Uskon, että se vahvistaa yleisön reaktioiden voimakkuutta, sillä kaikki voivat tuntea tilanteen energian. Teos on saanut ihmiset itkemään ja silminnähden herkistymään.
Ville: Jokainen esitys saa omia vihahteitaan tilanteesta ja päivästä riippuen. Tästä huolimatta jokaisessa esityksessä on yleensä tietty samankaltainen lataus, joka kutsuu ihmettelemään läsnäoloa. Esityksen kaari, dramaturgia ja musiikki ohjaavat reaktioita tiettyyn suuntaan. Mahtavinta on kuitenkin se, että jokainen yleisön jäsenkatsoo esitystä päivän energiansa ja kokemushistoriansa kautta, ja kokee teoksen siinä hetkessä miten sitten kokeekaan.

Mitä suunnitelmia teillä on teoksen tulevaisuuden suhteen?

Ville: Haluamme jatkaa esityksen kanssa kiertämistä. Tämä teos on niin kiehtova! Teoksessa tapahtuva kohtaaminen on jokaisella esityskerralla niin maaginen kokemus, että siihen ei kyllästy. Ulkomailla esiintymisessä erityisen kiehtovaa on tarkastella sitä, mitä kulttuurinen kohtaaminen tuo myös esitykseen lisää.
Maria: Teoksen luominen on ollut pitkä projekti. Jollain tapaa tuntuu, että olemme vasta päässeet alkuun. Glasgow’n jälkeen meillä on tiedossa muita kansainvälisiä esityksiä. Menemme muun muassa Siperiaan, ja katsotaan päädytäänkö vielä sitäkin pidemmälle!

The Days mukana Suomen Lontoon-instituutin Finnish Exposure -tapahtumassa Glasgow’ssa. 2. helmikuuta, klo.13.
CCA Glasgow, 350 Sauchiehall Street, G2 3JD Glasgow

Teksti: Eeva Lehtonen Kuva: Karoliina Korvuo


Tapahtumat