Taiteilija Pilvi Takala: “On välttämätöntä harkita kirjoittamattomia sääntöjä yhä uudelleen”

Taiteilija Pilvi Takala: “On välttämätöntä harkita kirjoittamattomia sääntöjä yhä uudelleen”

Taiteilija Pilvi Takalan ensimmäinen soolonäyttely Irlannissa aukeaa Dublinissa 19.7. Tässä haastattelussa hän kertoo kiinnostuksestaan yhteisöjä kohtaan, teoksistaan ja tunnelmistaan.

 

Miksi olet kiinnostunut yhteisöistä ja niiden kirjoittamattomista säännöistä?

“Se on asia, joka on aina läsnä. Miten kohtelemme toisiamme yhteiskunnallisella tasolla ja arkipäiväisessä elämässä? Tätä aihetta ei kukaan ihminen pääse pakoon. Mielestäni on välttämätöntä harkita kirjoittamattomia sääntöjä yhä uudelleen.”

 

Miten työskentelysi on kehittynyt vuosien varrella?

“Olen aina ollut kiinnostunut sosiaalisesta käyttäytymisestä. Olen suurimmaksi osaksi tehnyt videoita pohjautuen tutkimiini sosiaalisiin tilanteisiin. 

Keskeistä työskentelylleni on, että käytän kehoani tutkimusvälineenä. Lähtöpiste tälle työskentelytavalle oli teokseni Event on Garnethill. Opiskellessani Glasgow’ssa vuonna 2003 pukeudun paikallisen koulun koulupukuun ja menin kadulle, jossa sen oppilaat oleskelivat. Halusin havainnoida, miten visuaalinen muutos kuten se, että puen koulupuvun päälleni, muuttaa ympäristöäni. Tein tästä muistiinpanoihini perustuvan kirjan. 

Tutkimusmenetelmäni ovat pysyneet enimmäkseen samanlaisina, kun olen tehnyt teoksiani. Niiden tekotapa kuitenkin vaihtelee tilanteesta riippuen eli sen mukaan, mitä kulloinenkin tilanne vaatii ja sallii. Alunperin käytin piilokameraa ja muita tapoja nauhoittaa materiaalia itse teosta varten, mutta nykyään tallenteet muodostavat enemmänkin teosten perustan, johon uudelleen näytelty filmi pohjautuu.”

 

Oletko löytynyt yhteistä nimittäjää yhteisöjen välillä?

“Siinä on aina jotain universaalia, kun tutkitaan yhteisöjen käyttäytymistä. Vaikka jotkut teokset tapahtuvat yhteisöissä, jotka tuntuvat vierailta, ne saavat meidän usein pohtimaan myös omaa käyttäytymistämme. 

En yritä etäännyttää itseäni yhteisöistä, joissa työskentelen tai esittää niitä jonakin ‘toisena’. Ilmiöt, joita tutkin, rajoittuvat harvoin yhteen ympäristöön. Itse asiassa ne kertovat usein jotain yhteiskunnasta yleisellä tasolla.

Säännöt eivät ole koskaan kokonaan valmiita. Lisäksi säännöt voivat olla samanaikaisesti sekä turvallisuudentunnetta lisääviä että ahdistavia. Olen tutkinut esimerkiksi sisäoppilaitoksen opettajan elämää koulussa, jossa oli tosi tiivis yhteisö: kaikki tarkkailivat toistensa tekemisiä. Se on tavallaan turvallista, koska ei ole koskaan yksin ja toisista välitetään. Toisaalta voi olla ahdistavaa, jos joutuu koko ajan harkitsemaan, onko oma toiminta hyväksyttää yhteisössä.”

 

Tämä on ensimmäinen soolonäyttelysi Irlannissa. Millaista vastaanottoa odotat?

“Olen mukana teoksissa, joten ihmiset tunnistavat minut usein näyttelytilan ulkopuolella ja tulevat puhumaan kanssani. He kertovat kokemuksistaan, kiusallisista tilanteista, joihin ovat joutuneet ja oudosta käytöksestä. Se on hauskaa.”

 

Mitä The Stroker, Irlannin näyttelysi pääteos, käsittelee?

“The Stroker käsittelee paitsi kirjoittamattomia sääntöjä yhteisössä (yhteisöllinen työtila startupeille), myös tilanteita, joissa asiat ilmaistaan ilman sanoja kehollisten reaktioiden ja liikkeiden avulla. Keskittyminen keholliseen neuvotteluun on uusi näkökulma minulle. Olen myös ottanut hyvin aktiivisen roolin tässä prosessissa, joten teoksen tekeminen on ollut haasteellisempaa kuin aiemmin, mutta samalla myös palkitsevampaa. 

Tavoitteenani on aina jonkinlaisen rajan haastaminen, mutta tässä tapauksessa olen fyysisessä kosketuksessa ihmisten kanssa, vaikkakin kevyellä kosketuksella ohittaessa. Siksi oli tärkeää, etten ollut liian aggressiivinen. Jouduin nopeasti arvioimaan, kuinka paljon tai vähän joku halusi tulla kosketuksi. Toistamalla tämän ‘lähestymistavan’ pystyin hienosäätämään menetelmäni ja kurkottamaan jotakuta kohti ilman, että astuin heitä päin. Näin ollen he pystyivät väistämään minua halutessaan. Tarkoituksena oli aina kohdata ihmiset hienovaraisesti ja tehdä tilanteesta juuri tarpeeksi kiusallinen, jotta siitä tuli kiinnostava.”

 

Teksti: Jenni Ahtiainen 

Kuva: Pilvi Takala, The Stroker, 2018, video installaatio, Carlos/Ishikawan käyttöön luovuttamana

 

Pilvi Takala, 19.7.–7.9., Temple Bar Gallery + Studios, 5-9 Temple Bar, Dublin 2, ilmainen. http://www.templebargallery.com/gallery/exhibition/pilvi-takala

 


Tapahtumat