Sirkustaiteilija Sakari Männistö: Toivon, että katsoja kokee tavanneensa meidät

Sirkustaiteilija Sakari Männistö: Toivon, että katsoja kokee tavanneensa meidät

Unum on virtuaalisesti omalla mobiililaitteella ja kuulokkeilla koettava sirkusesitysten sarja. Haastattelussa teoksen kuraattori ja esiintyjä Sakari Männistö pohtii teknologian intiimiä potentiaalia sekä kokemustaan 360-kameralle esiintymisestä.

Teoksessa on mukana kolme esiintyjää, mutta työskentelette kaikki eri maista käsin. Miten projekti on edennyt?

360-kameraa täytyy päästä kokeilemaan käytännössä ymmärtääkseen, miten se toimii ja mitä se mahdollistaa. Meidän on esitystä suunnitellessamme pitänyt tiedostaa, miten kameran sijainti vaikuttaa kuvaan ja miten perspektiivit, äänet tai nopeudet toimivat. Meillä on käytössä vain yksi kamera. Se on juuri matkalla Inka Liljalle Berliiniin. Hänen lajinsa on Washington-trapetsi, jolla Inka seisoo päällään ja keinuu. Inkan lähettää kameran Kanadaan, ja tanssiakrobaatti Emile Pineault tallentaa sille oman osansa esityksestä. Oma lajini on jongleeraus, ja kuvaan osani viimeisenä, kun kamera saapuu takaisin Britanniaan.

Onko esityksen eri osilla yhdistäviä teemoja?

Unum on varta vasten tehty kameralle. Se ei ole mediataideprojekti tai videoprojekti. Olemme sirkusalan ammattilaisia, joten emme yritä tehdä digitaidetta. Keskitymme siihen, mitä osaamme, eli esiintymiseen ja esitysten tekemiseen.

Olemme kiinnittäneet suunnittelussa huomiota katseeseen, jonka kannalta kameran sijoittelulla on suuri merkitys. Ovatko katsojan ja esiintyjän katseet samalla tasolla vai näkeekö katsoja esiintyjän kenties kärpäsenä katonrajasta? Yllättävää on, miten lähelle katsojaa kameran välityksellä on mahdollista päästä. Katsojan näkökulmasta voi tuntua hurjalta, jos esiintyjä tulee lähelle tai katsoo silmiin.

Unum:n osat ovat itsenäisiä teoksia, mutta sen keskeiset teemat rakentuvat intimiteetin ympärille. Pyrimme luomaan mahdollisimman intiimiltä tuntuvan tilan, jonka katsoja pääsee jakamaan esiintyjän kanssa, mahdollisesti kodistaan käsin. Pääosassa ei ole teknologia, vaan ihminen. Toivon, että esitys jättää katsojalle tuntemuksen, että hän olisi tavannut meidät ja nähnyt livenä tekemässä.

Onko Unum poikkeusajan tulosta vai projekti, jonka olet halunnut toteuttaa jo pidempään?

Tämä projekti on ollut minulla mielessä jo monta vuotta, mutta nyt oli hetki, joka sysäsi sen käyntiin. 360-teknologialla toteutettuja esityksiä on tullut viime aikoina vastaan koko ajan enemmän. Olen nähnyt esimerkiksi tanssi- ja musiikkialan juttuja tai extreme-laskuvarjohyppyä ja BMX-pyöräilyä. Niistä kaikista on kuitenkin jäänyt uupumaan ihmiseltä ihmiselle -aspekti. Jäin miettimään, miksi videoissa ei hyödynnetä enemmän teknologian tuomaa intiimiä potentiaalia.

Perinteisessä esityksessä lavalla voi tapahtua yhtäaikaisesti paljon asioita. Millaisia asioita on pitänyt ottaa huomioon työskennellessä 360-kameran kanssa?

Kamera tallentaa 360 asteen edestä visuaalista tietoa. Tämä mahdollistaa sen, että katsoja voi päätä kääntämällä katsoa eri suuntiin. Kuva on luonteeltaan paljastava ja jopa hassulla tavalla voyeristinen. Kuvaan osani metsässä ja olen joutunut miettimään, mihin asetan tavarani, etteivät ne näkyisi kuvassa. Ne pitää varta vasten piilottaa, tässä tapauksessa puun taakse. Toisaalta kuvaan voi näkökentän sisään myös ”piilottaa” asioita, joita kaikki katsojat eivät välttämättä huomaa.

Unum koostetaan ennalta nauhoitetuista videoista, mutta perinteisesti sirkusta esitetään live-yleisölle. Millaisia eroja näillä kahdella esiintymisen muodolla on?

Live-esitys on ’kävi miten kävi’ –tilanne. Esiintyjä saa yrittää yhden kerran ja se joko toimii tai ei toimi. Toisaalta yleisö myös unohtaa, ja hetki lavalla on nopeasti ohi. Unum taas ladataan palvelimelle nettiin ja pysyy siellä. Jokainen meistä kuvaa esityksestään muutaman version. Itse yritän suhtautua osani taltioimiseen kuin esitystilanteeseen – tai ehkä enemmänkin kuin pieneen kiertueeseen. Kuvamateriaalia ei editoida eikä kameran kanssa kikkailla. Näin lopputulos on realistisempi ja esitystilanteen tuntu vahvistuu.

360-kameralle esiintyessä tunnelma ei ole samalla tavalla välitön, kuin live-tilanteessa. Olen kuitenkin kokenut, että siinä pääsee esiintymisen tunnelmaan. Vaikka tilanteesta puuttuu reaaliaikainen dialogi yleisön kanssa, kameralle esiintyminen on rinnastettavissa esiintymiseen suuressa teatterissa, jossa yleisö on vain mustaa massaa. Yleisöä ei näe, eikä välttämättä edes kuule, mutta kuitenkin tietää, että he ovat siellä.

 

Unum:n ensi-ilta Youtubessa Inka Liljan esityksellä 24.6. Esitysten sarja jatkuu Sakari Männistön esityksellä 26.6. Emile Pineaultin osalla 28.6. Videot ovat katsottavissa toistaiseksi.

 

Teksti: Rosaliina Elgland     Kuva: Sakari Männistö


Tapahtumat