Hiljattain perustetun Bodytalk-ryhmän Simo Vassinen, Maria F. Scaroni ja Roope Mokka tekevät tulevaisuudentutkimusta tanssin ja fyysisyyden keinoin. Haastattelimme tulevaisuudentutkija ja tanssija Simo Vassista tanssivista kehoista, klubikulttuurista sekä liikkeen ja tutkimuksen yhteentörmäyksistä.

Hankkeenne yhdistää tutkimusta, tanssia ja tiedettä. Millainen suhde näillä kolmella on?

Tuomme eri alojen osaamista yhteen. Roopella on tietoutta tulevaisuudentutkimuksesta ja poliittisesta filosofiasta Demos Helsinki -ajatushautomon perustajana ja Marialla tanssista ja fyysisyydestä vapaana tanssitaiteilijana. Oma taustani on tulevaisuudentutkimuksessa, journalismissa ja kulttuurituotannossa, mutta viime vuodet olen toiminut tanssin kentällä. Nyt olen palannut yhteiskunnallisen tutkimuksen teemoihin tanssin, esitystaiteen ja kehollisuuden kautta. Bodytalk toimii näitä ajatuksia eteenpäin vievänä törmäytyksenä. Mietimme erityisesti reivi- ja teknokulttuuria yhteisöllisen ajattelun rakentajana. Kiinnostavaa teknossa on, että sitä tanssitaan pääsääntöisesti yksin mutta yhteisessä tilassa. Mietimme, mitä voisimme oppia reivaavien, tanssivien kehojen tuntemuksista tulevaisuudentutkimuksessa eli toivottujen tulevaisuuksien kuvittelemisessa.

Onko projektin luonne muuttunut korona-aikana?

Järjestämme live-työpajoja Kiasmassa lokakuussa. Poikkeustilan myötä pystyimme käyttämään aikaa taustatutkimukseen sekä online-kokeiluihin osana Untitled-tulevaisuusfestareita kesäkuussa. Tähtäämme pitkäaikaiseen projektiin ja olemme vasta alussa. Tulevaisuudentutkimuksen ja yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta maailmanlaajuinen kriisi tuo paljon lisäsyötettä. Tanssi, teatteri ja yöelämä taas ovat olleet erityisen haavoittuvassa tilanteessa, ja alojen toimijoissa on myös paljon marginalisoituja ihmisiä. Sektorit, jotka liittyvät kehollisuuteen saavat avata viimeisenä toimintaansa. Kulunut kevät on ollut myös karu muistutus kehollisuuden tärkeydestä.

Millainen merkitys reivikulttuurilla on sinulle?

Itselleni klubimaailma on tärkeä rinnakkaistodellisuus, jossa tehdään kokeiluja vaihtoehtoisista tavoista elää ilman paineita ja odotuksia. Korona-aika on pisin ajanjakso 22 vuoteen, etten ole käynyt klubeilla. Olen jaksanut pyöriä klubeilla niin pitkään, koska niistä saa jatkuvasti uutta itselleen. Alkuvuosina klubbailuuni liittyi vahvasti dekadenssi ja eskapismi. Sittemmin olen havahtunut myös näkemään yöelämän tärkeänä yhteiskunnallisena voimavarana, josta voi myös siirtää tietoa päivänvaloon. Ihmisten kannattaisi tanssia enemmän. Bodytalkissa etsimme keinoja levittää kehollisia työkaluja valtavirtaa koskeviin kysymyksiin. Samalla muistutamme, että näitä työkaluja ovat pitkään ylläpitäneet syrjityt ryhmät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä POC-ihmisiin, alkuperäiskansoihin, noitiin ja parantajiin.  

Millä tavalla olette dokumentoineet tai tutkineet liikettä ja tanssia?

Olemme vaihtaneet tietoa eri aloilta ja pyrkineet löytämään uusia yhtymäkohtia tanssin ja tulevaisuusajattelun välille. Työskentelemme osittain etänä: minä ja Maria Berliinissä ja Roope Helsingissä. Maria on esimerkiksi luennoinut meille ekstaasitiloista sekä resistanssin mekanismeista underground-klubipiireissä, Roope taas tulevaisuudentutkimuksen historiasta ja nykytilasta. 

Ei ole pelkkää sekoilua, kun joku tanssii teknoa kaksi tai kymmenen tuntia putkeen, sillä on myös yhteiskunnallinen merkitys. Se seuraa monituhatvuotisia perinteitä siitä, miten ihmiset kokoontuvat tanssimaan. Ekstaattiset tilat linkittyvät myös uskontoon, rituaaleihin, urheiluun, päihtymiseen ja muunlaiseen hurmokseen. Näiden tilojen hakeminen on luontaista, mutta ne koetaan arveluttaviksi. Sekin on usein tabu, että ihminen tanssii villisti. Sellaista ei haluta nähdä kadulla. Vapaasti liikkuva keho on yhä stigmatisoitu. Tanssi aktiivisena meditointina on yksi väline muuntaa tajuntaa myös ilman päihteitä. Riittää, että kehoa aktivoi riittävän pitkään monotonisella toistolla. Meitä kiinnostavat muuntuneet tajunnantilat ja se, miten niillä voi ruokkia mielikuvitusta toivottujen tulevaisuuksien suhteen. Tarvitsemme villiä ajattelua, jotta voimme kohdata megatrendejä, kuten ilmastokriisin. 

Aloitamme usein videotapaamisemme fyysisellä harjoitteella ja olemme myös tehneet viikottaisia Technodrift-tanssikävelyitä ulkona eri porukoissa. Tämä Marian pidempään kehittämä harjoitus muuttui yhtäkkiä selviytymismekanismiksi karanteenioloissa. Se on inspiroitunut situationistien dérive-käsitteestä, jonka ideana on, että päämäärättömästä ajelehtimisesta tulee tarkoituksellista itsessään. Ajelehteminen on myös tapa tutustua ympäristöön, ja tyhjä kaupunki on ollut mahtava alusta sille. 

Millaista palautetta ihmiset, jotka ovat kokeilleet driftausta, ovat antaneet?

Olemme pyytäneet teknomiksauksia berliiniläisiltä DJ:ltä, jotka tunnin ajan pitävät yllä tasaista rytmiä. Olemme tehneet tätä yksin, pareittain tai pienryhmissä. Olemme tavanneet kadunkulmassa tai puistossa, musiikki ja kuulokkeet valmiina. Painamme play-nappia samaan aikaan ja lähdemme liikkeelle tunniksi ilman pysähdyksiä, niin että sitoudumme kulkemaan biitin tahtiin koko ajaksi. 

Harjoite on yksinkertainen, mutta palaute on ollut tosi hyvää. Yksin tai parina tehtynä driftaus on usein seikkailukävelyä, mikä on myös mahtavaa. Kävelymeditaatioilla on pitkät perinteet. Itse tykkään driftata pienessä ryhmässä. Kun on porukka ympärillä motivoimassa, sitä jää tanssimaan ties mihin puskaan tai veden äärelle. Tunnin jälkeen huomaa, että keho ja ajatukset ovat nyrjähtäneet. Silloin on myös hyvä hetki ottaa kynä ja paperia esiin ja pohtia haluamaansa teemaa. Maria on kirjoittanut myös manifestin, joka kontekstualisoi harjoitetta. Yksinkertaisimmillaan harjoitus tekee hyvää ja on hauska. Toisaalta se pitää yöelämää, queer-kehoja ja muita marginalisoituja ihmisiä näkyvissä. Ideana ei ole esiintyminen, vaan kaupunkitilan käyttäminen, myös poikkeusoloissa. Ei ole itsestäänselvyys, että kaikkialta löytyy vihertiloja tai että kaikenlaiset kehot pystyisivät liikkumaan turvallisesti, varsinkaan yksin. Tanssi on myös etuoikeus.

Miten Kiasman työpaja eroaa driftauksesta?

Kiasmassa aiomme testata Bodytalkia yhdistelmänä liike- ja tulevaisuustyöpajaa sisätiloissa monipuolisella joukolla, iästä tai taustasta riippumatta. Mietimme, miten niin sanottua teknomeditointia voisi esitellä ihmisille, jotka eivät tunne teknokulttuuria. Haluamme näyttää, ettei kyseessä ole sekoilujuttu, vaan työkalu, jonka avulla voi pohtia jotain yhdessä.

Työpajoissa luomme ensin yhteisen sykkeen ja antaudumme toiston rakentamalle transsille. Sen myötä siirrymme keskusteluun. Teemat saattavat koskea vaikka vanhustenhuoltoa, ilmastokriisiä tai kaupunkikehitystä, lopullinen tematisointi on vielä auki. Hypoteesina on, että keskustelu on erilaista, kun ollaan ensin saavutettu yhdessä jonkinlainen ekstaasitila ja ravisteltu viikon kuonat kehosta. Toivon, että työpaja saa ihmiset villimpään mielikuvitustilaan ja jakamaan tuntemuksiaan ja ideoitaan yhteisistä asioista vapautuneesti.

Teksti: Rosaliina Elgland     Kuva: Maria F. Scaroni

Ilmoittaudu mukaan työpajaan Kiasman -sivuilla klikkaamalla tästä. Työpaja on kielijoustava – käytämme sekä suomea että englantia mukautuen osallistujien kielitaustaan. Työpaja sopii kaikille kehoille eikä vaadi ennakkotietoa tai -kokemusta tanssista, yöelämästä tai tulevaisuusteemoista. Suosittelemme mukavia vaatteita.