Hippana theatren uusi esitys SHINE nähdään Lontoossa Chickenshed-teatterissa 16. ja 17. toukokuuta. Esiintyjät Olivier Leclair ja Tiia-Mari Mäkinen kertovat teoksesta.

“Korvia on vaikeampi harhauttaa kuin silmiä”, selittää Leclair. Tämä on yksi syy siihen, että SHINE:n kehittäminen vei neljä vuotta.  

“Korvat kuulevat tarkasti, miltä etäisyydeltä ääni tulee, ja tunnistamme ihmisten äänet salamannopeasti”, lisää Mäkinen.

Esityksessä Leclairin esittämä hahmo kärsii skitsofreniasta. Yleisön jäsenet pääsevät hahmon kokemuksesta kuulokkeiden kautta.

SHINE:n ei pitänyt alun perin kertoa mielisairaudesta. Alkuperäinen aihe oli ihmisten eristäytyminen, jota Leclair ja Mäkinen olivat havainnoinee kotimaissaan, Kanadassa ja Suomessa.

“Aloimme miettiä mielen eristäytymistä”, kertoo Mäkinen. Kun teoksen kypsyttely alkoi vuonna 2015, monet teatteriryhmät kokeilivat kuulokkeiden käyttöä esityksissään.

“Kuulokkeita käytettäessä yleisö pääsee voimakkaammin sisään esityksen maailmaan He kuulevat ääniä päässään melkein kuin joku, joka kärsii skitsofreniasta”, sanoo Leclair.

Leclair on elänyt viisitoista vuotta skitsofreniasta kärsivän isoäitinsä kanssa, joten hän tietää, mistä puhuu.

Äänien kuuleminen on mielenkiintoinen teema teatteriesitykselle. Leclair huomauttaa, että englanninkielinen sana “audience” viittaa nimenomaan kuulemiseen, ei katsomiseen. Esityksen äänisuunnittelu haastaa esitysten seuraamista, sillä ääni ja kehollinen näyttelijätyö toimivat erillisinä kokonaisuuksina..

Tarkan äänisuunnittelun lisäksi esiintyjäduo paneutui syvällisesti aiheeseensä. Heitä inspiroi erityisesti avatar-terapia, skitsofrenian uusi hoitomuoto. Terapiassa potilas luo digitaaliset kasvot äänilleen, ja terapeutti puhuu heille tämän avatarin kautta.

“Tarkoitus on nousta päänsisäisiä ääniä vastaan positiivisesti. Sen sijaan, että ne haudattaisiin lääkkeiden avulla, potilas pyrkii kommunikoimaan niiden kanssa rakentavasti”, sanoo Mäkinen.

Leclair ja Mäkinen päättivät tuoda tämän ajatuksen näyttämölle naamioita käyttämällä.

“Ihmiset, jotka kärsivät kuuloharhoista voivat saada myös näköharhoja”, sanoo Mäkinen. Niinpä naamioidun hahmon lisäksi lavalla nähdään myös esineitä, jotka ilmestyvät, katoavat ja muuttavat muotoaan.

“Esityksen haaste on täyttää näyttämö hahmoilla, jotka eivät oikeasti ole läsnä.”

Nämä näyttämöratkaisut ovat toisinaan säikäyttäneet katsojia.

“Kun laittaa kuulokkeet päähän ja valot himmennetään, yleisö on hyvin haavoittuvassa tilassa. Olemme nähneet ihmisten pitävän toisistaan kiinni, ja kuulleet kiljahduksia kun naamioitunut hahmo astuu näyttämölle”, kertoo Leclair.

Mäkinen lupaa, ettei esitys nykyisessä muodossaan ole liian pelottava. Hän sanoo, että vaikka esitys käsittelee todellisuuden, läheisyyden ja menettämisen pelkoa, se kertoo myös rakkauden löytämisestä pimeyden keskellä.

Kuinka duo toivoo yleisön reagoivan esitykseen?

“Hiljaisuudella – että yleisö kävelisi teatterista eikä kukaan puhuisi. Sen jälkeen, toivon että ihmiset alkavat keskustella ystävistään tai sukulaisistaan, joilla on ollut samanlaisia kokemuksia”, sanoo Leclair.

“Ja että he kuuntelisivat itseään paremmin”, jatkaa Mäkinen.

Teksti: Aura Saxén Juliste: Michael Wharley, Rebecca Pitt

16.–17.5.2019 Chickenshed-teatterissa, 290 Chase Side, Lontoo, N14 4PE,  https://www.chickenshed.org.uk/Event/shine, liput: £12,50. 

SHINE saa rahoitusta seuraavilta tahoilta: Arts Council England, From Start To Finnish, Chickenshed Theatre ja Jacksons Lane.

Lisätietoja: www.hippana.com ja sosiaalisesta mediasta @HippanaTheatre