Sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen on ollut viime vuosina vakiovieras Lakes International -sarjakuvafestivaaleilla. Tänä vuonna, kuten moni muukin festivaali on siirtynyt suurimmaksi osaksi nettiin. Petteri kertoi lisää sarjakuvataiteestaan ja ainutlaatuisesta festivaalista.
Miten sinusta tuli sarjakuvataiteilija?
Päädyin sarjakuvan tekijäksi lukijan roolin kautta. Se oli taiteen formaatti, jota minun tuli kulutettua eniten lapsena. Luin mitä tahansa sain käsiini, ei ollut mitään rajoitteita. Hiljalleen siirryin piirtämään omia piirroksia. Varhaisteininä jäljensin muiden luomia supersankareita. Äiti ja isä kyseenalaistivat innostukseni kopioimiseen ja kehottivat keskittymään omiin hahmoihin. Aluksi kritiikki harmitti, mutta sitten sisuunnuin ja keskityin vain omiin hahmoihin. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Muistatko lempi sarjakuvia lapsuudesta?
Aku Ankka oli selkeä ykkönen alkuun, ja Asterixit ja Tintit tottakai. Jossain vaiheessa supersankarit kolahtivat kovaa ja mikään muu ei oikein kiinnostanut. Hämähäkkimies oli suosikkihahmoni, hänen hahmossaan kiehtoi epätäydellisyys. Supersankari, joka yrittää parhaansa mukaan selvitä taisteluista ja heittää läppää, mutta silti arkielämä ei oikein rullaa. Teräsmies-henkinen yli-ihminen ei oikein kiinnostanut.
Mitä haluat tutkia sarjakuvissasi?
Olen keskittynyt pääsääntöisesti kolmen hahmoon: Black Peider, joka on supersankari-painija ja kaverukset Kanerva ja Eero, joiden kautta tutkin maailmaa lasten silmin. Nauran samalla itselleni, jaan yksityistä ja siitä kehittyy jotain universaalia. Black Peider on heijastuma supersankarifanituksestani, mutta yhdistettynä musiikilliseen ulottuvuuteen. Hän on epäonnistunut rokkari, joka on hakenut painijaksi. Ihan tarkkaan en ole kirjoittanut taustaa. Voisi sanoa, ettei Peiderin elämäntarina ole kovin “rock”, mutta ehkä siitä tulee just se “rock”, että hän on inhimillinen.
Kertoisitko yhteistyöstä Lakes International -sarjakuvafestivaalin (LICAF) kanssa?
Olen osallistunut paikan päällä kolmena vuonna ja viime vuonna olin mukana toiminnassa, mutta en paikan päällä. LICAF on sarjakuvafestivaali, jonka kanssa yhteistyö tuntuu luontevalta. Sitä on tekemässä ihmisiä, joiden kanssa on mukava toimia ja olen ollut valmis heittäytymään mihin tahansa. Esimerkiksi yhtenä vuonna piirsin saunassa saunakuvia, toisena vuonna olin piirrosbattlessa Hunt Emersonia vastaan. Olen myös esiintynyt stand up -illassa Black Peider -hahmona. Olen esittänyt tätä hahmoa Suomessa eri yhteyksissä, mutta tuntui, että englanninkielinen yleisö sai siitä vielä jotain uutta irti. Koen, että olen monella tasolla mukana – sarjakuvafestivaalien tekijänä, mutta myös hahmona, joka on mieluisa moniulotteisuudessaan.
Miten osallistut tänä vuonna?
Tänä vuonna festivaali on suurelta osin virtuaalimuodossa. Tuotin online-versiota varten videon, joka on kunnianosoitus Studio Ghiblin (japanilainen animaatiostudio) animaatiomaailmalle. Piirrosvideossa yhdistän Ghiblin Totoro-hahmon ja Muumipeikon. Näillä kahdella on yllättävä yhteys. Hayao Miyazaki (yksi Studio Ghiblin perustajista) oli mukana tekemässä 60-luvun lopulla Muumi-animaatiota, jota Tove Janssonin toiveesta ei koskaan esitetty Japanin ulkopuolella. Miyazaki on varmasti jonkin verran velkaa Tove Janssonille.
Miten olet suhtautunut taiteesi poikkeusoloissa?
Viime keväänä, kun korona alkoi, mietin onko minulla mitään sanottavaa aiheesta. Keksin piirtää päiväkirjaa korona-ajasta. Ideana oli, että omien kokemusten jakamisen ja huumorin kautta voisin myös lievittää omaa ja muiden ahdistusta. Julkaisin päiväkirjaa Black Peiderin Facebook-tilillä poikkeustilan ajan. Minusta tuli yhtäkkiä arjen tuntojen tulkki vessapaperille piirretyn sarjakuvan kautta.
Lisätietoa LICAF Livestä (9.-11. Lokakuuta) löydät täältä. Lisää Petterin sarjakuvataiteesta, löydät täältä.
Kuva: Petteri Tikkanen, Teksti: Volter Rechardt
