Ohjaaja Lucie Dawkinsin oli tarkoitus tuoda Mika Myllyahon Garage (suom. Korjaamo) brittiyleisölle New Nordics –festivaalin yhteydessä. Valitettavasti festivaali jouduttiin lykkäämään viime hetkellä koronapandemian takia. Siitä huolimatta työ näytelmän parissa jatkuu. Lucie kertoo lisää hankkeesta.

Teitte yhteistyötä Mika Myllyahon kanssa Garagea varten New Nordics –festivaaleille. Kertoisitko Garagesta ja miten päädyit tekemään töitä New Nordicsin kanssa? 

Kansainvälinen yhteistyö on aina kiinnostanut minua. Osallistuin ohjaajana festivaaleihin, sillä koin, että tämä oli ainutlaatuinen mahdollisuus tuoda uusia pohjoismaalaisia näytelmiä brittiyleisölle. Sittemmin innostuin Mikan upeasta näytelmästä. Siinä on monella tapaa kyse platonisesta rakkaustarinasta kahden lapsuudenystävän välillä. Ystävät erkaantuivat aikuistuessaan, mutta kohtaavat jälleen kuusikymppisinä Jackin (suom. Jallu) omistamassa pienessä korjaamossa. Työskentelimme yhdessä kahden mahtavan brittinäyttelijän Duncan Duffin ja Michael Jennin kanssa. Olimme juuri aloittamassa harjoituksia tekniikan kanssa, kun poikkeustila julistettiin. 

Mitä tapahtui sen jälkeen kun koronarajoitukset tulivat voimaan? 

Tapaamme kerran viikossa kertausten merkeissä Skypen välityksellä, mikä on aivan uusi kokemus kaikille. Nauhoitimme myös lukudraamatallenteen, joka löytyy Kansallisteatterin sivuilta. Mika on ollut äärimmäisen kannustava, ja on ollut myös mahtava kokemus tehdä yhteistyötä Eva Buchwaldin kanssa, joka käänsi Korjaamon englanniksi. Oli katkeransuloinen yhteensattuma, että pääsin syventymään suomalaiseen teatterimaailmaan juuri poikkeustilan alkaessa, sillä mieleeni jäi jylläämään tulevaan toimintaan liittyviä ajatuksia.

Vierailit Suomessa tutustuaksesi näytelmään. Minkälainen kokemus vierailu oli ja vaikuttiko se ajatuksiisi Korjaamosta? 

Reissun aikana kävi ilmi, että näytelmä ammentaa paljonkin Mikan omista kokemuksista. Oli mahtavaa päästä mukaan Mikan työprosessiin ja nähdä hänen läheinen suhteensa näytelmään. 

Oli myös kiinnostavaa nähdä, kuinka merkittävästi suomalainen ja brittiläinen teatterimaailma eroavat toisistaan. Yleisesti Britanniassa toimitaan lyhyillä sopimuksilla ja suurinpiirtein kaikki ovat freelancereita, joten näytelmä tuotetaan neljän viikon sisällä, ja jos käy tuuri niin on ehkä kuusi viikkoa aikaa. Suomessa taas teatteriryhmät koostuvat palkallisista näyttelijöistä, ja näyttelijöillä on keskeinen rooli teattereiden luovassa ilmapiirissä. 

Toinen harvinaisuus brittiteatterirakennuksissa on yhteinen tila, jossa kaikki teatterissa työskentelevät voivat kokoontua. Sen sijaan keskellä Kansallisteatteria on upea kahvila. Käydessämme läpi näytelmää kahvilassa Mikan ja Evan kanssa ohikulkevat työryhmän jäsenet, ohjaajat ja näyttelijät, pysähtyivät rupattelemaan. Halusin ammentaa tästä yhdessä tekemisen ilmapiiristä. Otin sen lähtökohdaksi Garageen. 

Mika Myllyahon mukaan Korjaamo sopii hyvin brittikontekstiin. Oletko samaa mieltä? 

Lukiessamme käsikirjoitusta näyttelijöiden kanssa huomasimme, että teoksen olemus on jossain mielessä erittäin brittiläinen. Ensinnäkin, toisin kuin Suomessa, olemme erittäin tottuneita tämänkaltaiseen naturalistiseen draamaan. Henkilö- ja repliikkipainotteinen draama on meille luontaista. Lisäksi näytelmän päähenkilöillä on taipumus puhua kaikesta muusta paitsi tunteistaan. Sanojen ja tunteiden välinen ristiriita on briteille erittäin tuttu käsite. 

Minkälaisia haasteita koitui teoksen käännöksessä brittikontekstiin? 

Käännösten käsittely on aina kiinnostavaa. Työskentelen antiikin Kreikan tragedioiden kääntäjänä, joten se on jatkuva osa työtäni. Käännöksen kanssa työskenteleminen on aina luovaa työtä. Oli kiehtovaa käydä teosta läpi Mikan ja Evan kanssa ja muuttaa sitä sen verran, että teoksen painoarvo säilyisi englanniksikin. Vaikka jokin asia saattaisi olla päivänselvää Suomessa tai suomeksi, sama ei välttämättä päde englanniksi. Useimmiten se vaati yksittäisten ilmaisujen tai ideoiden muuttamista. 

Tämä kävi ilmi hauskalla tavalla kun käsittelimme kiroilua teoksessa. Britanniassa kiroillaan aika vapaasti ja tavallaan ystävällismielisesti. Kun kävimme läpi tekstiä, Mika huomautti, ettei siinä kiroilla lainkaan ennen tiettyä keskeistä tapahtumaa, jossa yksi tarkasti valikoitu kirosana lipsahtaa ulos. En huomannut tätä lainkaan, koska painotamme kirosanoja eri tavalla. Loimme tekstiin kaksikerroksista kieltä, jossa tekstin sävy muuttuu täysin, kun käytetään erityisen loukkaavaa kieltä, mutta myös Olly ja Jack voi ylläpitää ystävien välistä nahistelua. 

Mikan mielestä teoksessa käsitellään aiheita, jotka liittyy myös keskeisesti brexitiin. Koetko, että tämä on tärkeä osa teosta? 

Kyllä. Erityisesti siksi, että tämä näytelmä on äärimmäisen tietoinen tilasta. Keskellä näyttämöä sijaitsee pieni korjaamo, jota ympäröi nurkkakuntainen kylä, joka vuorostaan sijoittuu nopeasti muuttuvaan maahan ja kansainväliseen yhteisöön. Korjaamon pienuutta ja haavoittuvaisuutta korostavat tilat, joihin se sijoittuu. Päähenkilöitä pelottaa korjaamon ovien ulkopuolinen maailma. Juuri tämä tunne, joka painottaa oman nurkan turvaamista ja rajojen pystyttämistä, on myös brexitin taustalla. 

Lucie Dawkins on yksi SCRUM -teatteriryhmän taiteellisista johtajista ja juontaa Cheek by Jowl -teatteriryhmän Not True but Useful -podcastia. Löydät Lucien Finnish Theatre Workshopin täältä. Lisätietoa New Nordicsista löydat Cut the Cordin nettisivuilta. 

Seuraa somessa:

@Lucie_Dawkins

@cutthe_cord

Kuva: Fay Summerfield, Teksti: Volter Rechardt