Ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa saapuu lokakuuksi Lontooseen Suomen Lontoon -instituutin ensimmäiseen AV-alan residenssiin. Palkinto jaettiin Jussi-gaalassa keväällä 2018. Vuoksenmaa on ohjannut ja käsikirjoittanut suosittuja tv-sarjoja kuten Klikkaa Mua ja Ex-onnelliset sekä elokuvia kuten Nousukausi.

Lähdet pian Lontooseen. Mitä ajatuksia se herättää?’

“Kirjoitustyötä tehdessä tekee hyvää irrottautua normaaleilta reiteiltä ja jopa äidinkielestä. Tarkoitukseni on saattaa Lontoossa valmiiksi leffan käsikirjoitus ja kylvettää itseäni paikallisessa audiovisuaalisessa kulttuurissa.”

Voitko kertoa vähän käsikirjoituksesta, jota aiot työstää Lontoossa?

“Kirjoitan parhaillaan elokuvaa 75 on vain numero, joka on viimeinen osa ihmisenä kasvamisen ‘kipupistetrilogiaa’, jonka aiemmat osat ovat 21 tapaa pilata avioliitto (2013) ja Viikossa aikuiseksi (2015). Elokuva käsittelee vanhenemista ja kertoo 75-vuotiaista naisista.”

Mitä odotat Lontoon residenssikaudelta?

“Odotan, että Lontoossa on aikaa katsoa valmiita, toisten tekemiä elokuvia. Ennen kaikkea odotan, että olen irti normaalista arjesta, ja minulla on aikaa katsoa ihmisiä. Luovimpia tilanteita ovat ne, kun istun kuppilassa ja havainnoin ihmisiä. Ideani lähtevät aina siitä, että teen havainnon. Kirjoitusprosessilleni tekee myös hyvää seurata, mitä 75-vuotiaat tekevät Lontoossa.”

Haluat Lontoossa tutustua brittiläiseen komediaan. Onko sinulla suosikkeja siinä genressä?

“Housut pois kuuluu suosikkielokuvieni kärkikymmenikköön. Mike Leighn elokuvissa pidän erityisesti ihmiskuvan laajuudesta. Komedian puolella pidän naiskoomikoiden ja -ryhmien sarjoista kuten Ponille kyytiä sekä Vikatikki.”

Miksi teet juuri komediaa?

“Haluan tehdä komediaa hankaluuksia ja ahdistusta tuottavista asioista ja antaa työkaluja ja näkökulmia armollisuuteen ja itselle nauramiseen. Missioni on tehdä elokuvia ja tv-sarjoja, jotka antavat voimaa herätä seuraavaan aamuun.”

Miten suomalainen komedia on muuttunut urasi aikana?

“Suomessa tehdään vähän komediaa ja erityisesti alkuperäiskäsikirjoituksia. Suomalaisessa elokuvatraditiossa on aina ollut farsseja, mutta draamakomediat ovat harvinaisempia. Kun aloitin, suurin osa käsikirjoituksista perustui historiallisiin tapahtumiin, myytteihin, olemassaoleviin henkilöihin tai kirjoihin. Suurin muutos on kotimaisten ensi-iltojen määrää kasvu. Katsojan on helpompi löytää elokuva josta pitää, koska kotimaisia, keskenään erilaisia elokuvia tehdään määrällisesti enemmän. 80-luvun lopun synkkinä aikoina ajateltiin, että edes suomalaiset eivät halua katsoa suomalaisia elokuvia. Nykyään ihmiset odottavat suomalaisia elokuva ja tykkäävät niistä.”

Teksti: Anna Suoninen