Ohjaaja Anna Nykyri: “Tyhjä tila on mahdollisuus taiteelle ja seikkailulle”

Ohjaaja Anna Nykyri: “Tyhjä tila on mahdollisuus taiteelle ja seikkailulle”

Ohjaaja Anna Nykyrin ja hänen työryhmänsä lyhytelokuva In-between kuvaa pandemian tyhjentämiä kaupunkeja. Näin hän kertoo hankkeesta.

In-between on lyhytelokuva, joka tutkii liikkumisrajoitusten vaikutuksia kolmessa eri kaupungissa, Helsingissä, New Yorkissa ja Mexico Cityssä. Miten idea sen tekemiseen syntyi?

Tämä on kolmas teos, jonka parissa teemme yhteistyötä kuraattori Andrea Valencian kanssa. Meitä yhdistää kiinnostus tyhjiin kaupunkitiloihin, niiden tuottamiin kokemuksiin sekä koreografisiin ympäristöihin. Kun näimme Together Alone -hakuilmoituksen, päätimme heti ideoida yhteisen teoksen ja kutsua sen ympärille taiteellisen työryhmän.

Lyhytelokuvassa esiintyvissä kaupungeissa on kaikissa erilainen tilanne pandemian levinneisyyden ja rajoitusten suhteen. Miten eri tilanteet näkyvät työssä?

Kuvatussa materiaalissa selkeimmät erot näkyvät siinä, ettei Helsingin katukuvassa näy juurikaan kasvomaskeja. New Yorkissa ihmisiä on liikkeellä paljon, suurin osa maskien kanssa, riippuen kaupunginosasta. Mexico Cityssä taas kadut ovat lähes tyhjät, lukuun ottamatta lukuisia poliisipartioita, työläisiä ja köyhempien kaupunginosien asukkaita. Turvavälit ihmisten välillä Helsingissä ovat pidemmät kuin New Yorkissa.

Onko projektin toteuttamisessa ollut kaupunkien erilaisten tilanteiden vuoksi erityisiä haasteita tai yllätyksiä?

Kuvaajien turvallisuus on elokuvan tuotantovaiheessa ykkössijalla. Helsingissä kuvaaminen on ollut helposti toteutettavissa. Mexico Cityssä kuvaajamme joutui paikallisen poliisin haastattelemaksi pitkän kaavan mukaan siitä, mitä ja miksi on kuvaamassa. Kuvaaminen kaduilla ei sielläkään ole laitonta, mutta Meksikossa poliisilla on erilainen asema, kuin esimerkiksi Suomessa. Poliisin jututtamaksi joutuminen saattaa olla uhkaava kokemus, eikä oikeusjärjestelmään voi luottaa.

Millaisia ajatuksia projektin tekeminen on sinussa herättänyt?

Elokuvan suunnittelu ja toteutus on ollut koko työryhmälle voimakkaita tunteita herättävä kokemus. Teoksen tematiikan kautta tunteet vaihtelevat päivätasolla surusta, vihasta, yksinäisyydestä ja kaipauksesta todella korkeisiin onnen tunteisiin yksinkertaisesti yhdessä tekemisen ilosta. Kaipaan myös vahvasti takaisin Brooklyniin, missä työskentelin 2017. Samalla minulle on hyvin selkeää oma etuoikeutettu asemani – helpotuksen tunne siitä, että saan asua näinä aikoina Helsingissä ja työskennellä Taiteen edistämiskeskuksen myöntämällä Kuvataiteen näyttöapurahalla. Olen myös todella onnellinen, että saan työskennellä näin uskomattoman ammattitaitoisen tiimin kanssa.

Millaisia ajatuksia toivot työn herättävän katsojissa?

Toivon, että tavoitamme tilanteen dokumentoinnin lisäksi elokuvan kautta pienen palan yhteisöllisyyden kokemusta. Pyrimme tuomaan kaukana toisistaan eristyksissä olevat kaupungit ja ihmiset lähemmäs toisiaan. Jos tavoitamme tästä edes pienen häivähdyksen, olen todella tyytyväinen.

Pandemian seurauksena monet kaupungit ovat jo tehneet muutoksia infrastruktuuriin, esimerkiksi satsaamalla pyörätieverkostoon, ja puhutaan jopa keskustojen näivettymisestä. Millainen on mielestäsi pandemian jälkeinen, tulevaisuuden kaupunki tilana?

Toivoisin, että voisimme nähdä tulevaisuuden kaupunkitilat kaikille kehoille turvallisina alueina, mutta myös vapaan taiteen näyttämöinä. Tyhjä tila on aina mahdollisuus taiteelle, mahdollisuus seikkailuun. Omille lähiseuduilleni Helsingin keskustaan toivoisin paljon enemmän katutaidetta: erityisesti muraaleja, graffiteja ja tanssia eri muodoissaan.

Sosiaalinen kanssakäyminen on tällä hetkellä rajoitettua, mutta maailmanlaajuinen yhteinen tilanne tuo meitä samalla lähemmäs toisiamme. Millaisena näet pandemian jälkeisen kollektiivisen työskentelyn tulevaisuuden?

Uusia luovia keinoja kollektiivisen työskentelyn tueksi on luonnollisesti löydettävä. Meillä suomalaisilla on taiteen kentällä jo nyt niin hienot mahdollisuudet etätyöskentelyyn, että turha lentomatkailu voidaan ainakin jättää jatkossakin pois arjesta.

Lyhytelokuva julkaistaan 27. kesäkuuta Anna Nykyrin nettisivuilla https://annanykyri.com

Teksti: Annika Pellonpää      Kuva: Griselda San Martín


Tapahtumat