Näytelmäkirjailija Tove Appelgren: ”Jos hahmolla ei ole mitään huonoja puolia, hahmon muutos parempaan ei voi myöskään näkyä”

Näytelmäkirjailija Tove Appelgren: ”Jos hahmolla ei ole mitään huonoja puolia, hahmon muutos parempaan ei voi myöskään näkyä”

Tove Appelgren on teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija ja kirjailija, joka työskentelee dramaturgina Åbo Svenska Teaterissa. Hänen käsikirjoittamansa näytelmä Honey on nähtävissä Edinburgh Festival Fringellä 25. elokuuta asti. Haastattelussa hän kertoo näytelmästä.

Miten sait idean Honey-näytelmään?

Idea lähti omakohtaisista kokemuksista, mutta meni 10 vuotta, että pystyin käsittelemään näitä asioita. Näytelmä ei kuitenkaan käy aivan yksi yhteen elämäni kanssa, sillä näytelmässä traumaa on dramatisoitu. Halusin tehdä vaikeasta kokemuksesta komedian ja käsitellä asiaa niin, että saan siitä niskalenkin.

Miten näytelmä eroaa aiemmasta tuotannostasi?

Tämä oli ensimmäinen aikuisille suunnattu tuotanto pitkään aikaan. Ennen kun aloitin työni Åbo Svenska Teaterissa suuri osa tuotannostani suuntautui nuorille aikuisille ja lapsille. Välillä ajattelen, että minulla on aika huono mielikuvitus, koska kirjoitan myös Vesta-Linnéa-kirjoja omakohtaisista kokemuksista.

Käsittelet monessa teoksessasi perhedynamiikkaa. Millaisena se esiintyy Honeyssa?

Honeyssa perhe ei ole mikään tavallinen perhe, jos puhutaan ydinperheestä tavallisimpana perhemuotona. Honey on yksinhuoltaja ja hänellä on neljä lasta eri isien kanssa. Yksi näytelmän esikuva on ollut brittiläisen komediasarja Absolutely Fabulousin äiti-tytär-kuvio, jossa tytär on huomattavasti fiksumpi ja kypsempi kuin äitinsä. Kun aloin kirjoittaa Honeya, Honey oli tosi sympaattinen. Tämä johtui varmaan siitä, että  kirjoitin näytelmää omasta näkökulmastani ja halusin nostaa itsestäni esiin hyviä puolia. Siitähän tuli tosi tylsää. Henkilön sisällä ja henkilöiden välillä pitää olla konflikteja, vaikka yksi näyttelijä esittää kaikkia rooleja. Jos hahmolla ei ole mitään huonoja, outoja tai pimeitä puolia, hahmon muutos parempaan ei voi myöskään näkyä. Varsinkin tässä skotlantilaisessa versiossa Honeyn oma kehitys on tosi suuri.

Työryhmänne on erittäin kansainvälinen. Onko se tuonut haasteita?

Ainoa asia, jossa oli nielemistä oli se, ettei näytelmää pystytty esittämään täysversiona. Näytelmä on kirjoitettu koko illan näytelmäksi, jossa on väliaika ja siinä on niin tiivistä tekstiä, että väliaika on siihen aika sopiva. Näytelmä täytyi kuitenkin sovittaa niin, että se mahtui Edinburghin Festival Fringen slottiin, joka on alle tunti. Julian Garner käänsi näytelmän englanniksi ja teki siitä hyvän sovituksen. Vaikka näytelmä on tässä tiiviimmässä versiossa merkittävästi lyhyempi, se tuntuu silti pidemmältä, koska katsoja ei pääse välillä hengittämään ja reflektoimaan.

Olen todella kiinnostunut siitä, mitä Julian, pääosan esittäjä Sarah McCardie ja koko työryhmä ovat saaneet aikaiseksi. Olen jo itse käynyt läpi näytelmän ja tiedän, mitä ajattelen, mutta heidän kauttaan saan uusia ajatuksia ja näen oman tekstini eri tavalla. On ollut mielenkiintoista seurata, miten ensimmäinen versio on selkeästi komedia ja skotlantilainen versio on edelleen komediallinen, mutta dramaattisempi ja tavallaan syvempi. Halusin itse pitää sen kevyenä, koska aihe tulee niin syvältä ja voi olla niin koskettava. Näytelmällä on eri efekti, kun sen tekee draamana. On ollut mahtavaa nähdä esitys tällä tavalla toteutettuna, koska en olisi itse pystynyt tekemään sitä näin.

Millaisia reaktioita yleisöltä on tullut?

Ihania. Mielestäni näytelmän ideaaliyleisö koostuu äideistä ja tyttäristä. Kun äiti ja tytär ovat yhdessä katsomassa näytelmää, on tullut paljon kiitosta. Teatteriesitys muuttuu sen mukaan, miten yleisö vastaa siihen. Tällaisessa esityksessä yleisö tavallaan päättää paljonko esityksessä on komediaa. Joillakin perhedynamikan tematiikka menee ihon alle ja he tulevat liikuttuneina kiittämään esityksen jälkeen. Toiset taas kokevat näytelmän ihan toisin ja nauravat, jolloin muut lähtevät nauruun mukaan. Komediassa on heti selvää, että jos yleisö ei naura, se ei ole ollut hauska.

Esitys jatkuu Edinburgh Festival Fringella elokuun 25. päivään asti. Mitä sen jälkeen?

Toivottavasti Honey lähtee kiertueelle. Katsotaan nyt, kiinnostusta on ollut muuallakin. On paljon tekijöitä, jotka vaikuttavat näytelmän menestymiseen. Pitää olla hyvä näytelmä, hyvä näyttelijä ja paljon hyviä olosuhteita.

Teksti: Kaisa Paavola Kuva: Pette Rissanen

Honey, ZOO Playground 1, High School Yards, Edinburgh EH1 1LU, UKL,
https://tickets.edfringe.com/whats-on/honey, päivittäin 25.8. asti klo 16:30, hinnat: £8–10.


Tapahtumat