Muusikko Marouf Majidi on mukana sadatta kertaa järjestettävässä Dash Arts Café -tapahtumassa Lontoossa tammikuun lopussa. Tässä haastattelussa hän kertoo, mitä on luvassa.

Mikä tuo sinut Lontooseen?
Tällä kertaa DashArt:n taiteellinen johtaja Josephine Burton ja Out of Tune -niminen projekti. Kaikki alkoi muutama vuosi takaperin, kun Josephine oli vierailemassa Suomessa. Päädyimme puhumaan siitä, miten olin kokenut soittamisen paikallisten muusikoiden kanssa, kun aikanaan saavuin Suomeen. Sekä tapani soittaa että soittimeni olivat erilaiset suhteessa suomalaisiin muusikoihin. Siksi päädyinkin usein solistiseen rooliin, mikä alkoi lopulta tuntua epämukavalta. Yhteinen vire löytyi ajan mittaan, mutta kun vuosien jälkeen matkustin takaisin Lähi-Itään, huomasin olevani eri vireessä kuin paikalliset muusikot. Se minkä olin löytynyt Euroopasta, jouduin etsimään uudelleen Lähi-idässä. Josephine kiinnostui tästä ajatuksesta ja halusi lähteä rakentamaan yhteistyötä sen pohjalta.

Esittelisitkö instrumentit, joita soitat.
Soitan erilaisia kitaratyyppisiä kielisoittimia. Pääasiallinen instrumenttini on tambur, jota olen soittanut lapsuudesta saakka. Se on pitkäkaulainen, kolmikielinen luuttusoitin ja Länsi-Iranista tulevan Yarsan-kulttuurin ja -uskonnon tärkeimpiä elementtejä. Toinen pitkäaikainen soittimeni on nimeltään tar. Se on niin ikään perinteinen iranilainen soitin, jolla muun muassa soitetaan persialaista klassista musiikkia. Soitan myös turkkilaista baglamaa ja esimerkiksi flamenco-musiikkia kitaralla. Olen myös aina laulanut kulttuurini perinnemusiikkia ja myöhemmin esimerkiksi suomalaista kansanmusiikkia ja runolaulua. Koen, että kielisoittimet sekä laulu ovat välineet, joilla pystyn parhaiten kertomaan tarinoita.

Millainen suhde uudella ja perinteisellä musiikilla on teoksissasi? Entä eri tyylilajeilla
En tietoisesti yritä painottaa uutta enkä perinteistä. Toisaalta minulla on paljon musiikillisia vaikutteita, ja se kuuluu sävellyksessäni. Matkustin esimerkiksi Espanjassa joitakin vuosia sitten opiskelemassa flamencomusiikkia. Myöhemmin olen kuullut viitteitä siitä musiikissani, vaikka en tietoisesti olisi yrittänyt tehdä sinne päinkään! Vaikutteita on tullut myös omasta perinnemusiikista: kurdimusiikin rytmeistä ja asteikoista, tai elementtejä, joita olen omaksunut persialaisesta klassisesta musiikista. 

Millaisia haasteita on eri musiikkilajien yhdistämisessä?
Yhdistäminen ei itsessään ole vaikeaa: kaikkeahan voi yhdistellä ja musiikillisia elementtejä on helppo laittaa päällekkäin. Kyse on enemmän siitä, miltä lopputulos kuulostaa ja miten se jää elämään. Koen ettei riitä, jos yhdistelee musiikkillisia tyylilajeja sävelten ja rytmien tasolla. Hyvä sävellys vaatii, että tuntee oman musiikkinsa lisäksi toisen kulttuurin taustaa ja merkityksiä ja tietää, missä kontekstissa kyseistä musiikkia käytetään tai on käytetty. Tässä mielessä fuusion tekeminen on aina haastavaa, eikä fuusiomusiikki, maailmanmusiikki – tai miksi sitä haluaakaan kutsua – ole vielä löytänyt paikkaansa. 

Dash Arts järjestää monitaiteellisen tapahtumaan. Millainen ilta ja keikka on luvassa?
Laulan ja soitan tapahtumassa soolona. Sooloprojektini luonne on muuttunut vuosien varrella. Ennen kaikki soolo-ohjelmani olivat enemmän tai vähemmän perinteistä kurdilaista musiikkia. Nykyään soitan ja laulan enemmän omia sävellyksiäni. Illan teemana on ranskalainen taiteilija Dora Maar. Tavoitteenani olisi ehtiä vielä säveltää uutta musiikkia, ainakin yksi biisi Doralle.

Marouf Majidi esiintyy livenä osana Dash Art Café -tapahtumaa Europeans: Dora Maar – The 100th Dash Café
29/1/2020 klo. 19.00. Liput £5
Rich Mix, 35-47 Bethnal Green Rd, Shoreditch, London E1 6LA

Teksti: Rosaliina Elgland Kuva: Marouf Majidi