Yassine Khaled kulki suomalaisessa metsässä iPad kypärään kiinnitettynä, ja keskusteli samalla kuuden eri puolilla maailmaa sijaitsevan ihmisen kanssa. Tuloksena syntyi Together Alone -projekti Monitor Man in The Time of Pandemic.
Työsi on uusi versio aiemmasta työstäsi Monitor Man. Kuinka idea tähän teokseen alun perin tuli?
Kärsin kulttuurishokista, kun saavuin Marokosta Suomeen vuonna 2015. Silloin meneillään oli myös pakolaiskriisi. Suomalaisten viestinnän taso oli kylmä, eivätkä ihmiset olleet kovin puheliaita. Huomasin, etteivät ihmiset juuri ole yhteydessä toisiinsa julkisilla paikoilla, ja aloin miettiä, kuinka voisin lähestyä ilmiötä taiteilijana. Minulla oli myös vaikeuksia löytää näyttelytilaa, joten ainoa vaihtoehto oli tehdä jotain julkisissa tiloissa.
Ensimmäinen ideani oli kulkea julkisilla paikoilla päässäni laatikko, johon olin kirjoittanut kysymyksen. Yritin selvittää, miten suomalaiset reagoivat. Nopeasti huomasin, että ainoa keino luoda vuorovaikutusta oli teknologisen laitteen kautta. Monitor Man voidaan nähdä kommunikaatioalustana, joka kutsuu ihmisiä Euroopan ulkopuolelta tutkimaan läntistä maailmaa, ja päinvastoin.
Kuinka Monitor Man in The Time of Pandemic eroaa aikaisemmasta työstä?
Aiempi työ keskittyi globaaliin digitalisaatioon – siihen, miten teknologia muutti tapojamme kommunikoida, ja miten paljon hyödynnämme sitä. Monitor Manin uusi versio heijastaa myös sosiaalisen median kulttuuria. Viime aikoina ihmiset ovat jakaneet yhä enemmän yksityiselämäänsä, ja alkaneet elää virtuaalisesti yhdessä muiden kanssa. Tällä kertaa Monitor Man on kutsunut mukaan kävelylle suomalaiseen metsään kuusi ihmistä Belgiasta, Ranskasta, Puolasta, Marokosta ja Yhdysvalloista. Kävelyillä keskustellaan siitä, kuinka pandemia on muuttanut osallistujien elämää.
Esiintyikö keskusteluissa joitain yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia eri maista tulevien osallistujien välillä?
Haluan tutkia, kokevatko kaikki pandemian samalla tavalla. Marokossa ihmiset eivät saa poistua kodeistaan kello kuuden jälkeen, ja ilman kasvosuojaa ei saa lähteä ulos lainkaan. Suomessa suurin osa kasvosuojaa pitävistä ihmisistä on ulkomaalaisia tai iäkkäämpiä ihmisiä, ja kodistaan voi poistua koska tahansa. Se on todella erilaista kuin esimerkiksi New Yorkissa, jossa vietin helmi-maaliskuun. Ihmiset olivat paniikissa ja julkisten paikkojen ilmapiiri oli pelottava, ihan kuin Hollywoodin tulevaisuuteen sijoittuvissa katastrofielokuvissa.
Tutkit töissäsi valta- ja varallisuussuhteita. Millaisia vaikutuksia luulet Covid-19 pandemialla olevan niihin?
Miljoonat ovat jo menettäneet työnsä, mutta tilanne ei vielä ole selvä monissa perheissä. Monet työpaikat katoavat.
Sanoisin myös, että elimme paljon fyysisemmin ennen, ja se ei tule jatkumaan samalla tavalla. Pandemia on muuttanut tapaamme kommunikoida, kulttuurisia käytäntöjä ja elämäntyylejä. Ehkä tulevaisuudessa haluamme olla lähempänä luontoa ja lähiympäristöjä. Monet suurkaupunkien ihmiset yrittävät päästä suljetuista avoimiin tiloihin. Voi olla, että tulevaisuudessa useammat ihmiset haluavat asua kaupunkien sijaan lähiöissä.
Kuljet työssäsi suomalaisessa metsässä ja puhut samanaikaisesti eri puolilta maailmaa olevien osallistujien kanssa. Mitä suomalainen metsä merkitsee sinulle?
Suurin osa osallistujista on eristyneinä koteihinsa. He eivät voi mennä metsään tai se on pitkän matkan päässä. Halusin antaa heille mahdollisuuden nähdä suomalainen metsä.
Mitä Monitor Manille tapahtuu tämän jälkeen? Onko sinulla uusia kehitysideoita?
Jatkan Monitor Manin parissa uuden, kehitteillä olevan projektin merkeissä. Monitor Man on ollut pitkä projekti, joka on kestänyt noin viisi vuotta. Se myös heijastelee teiniaikojen unelmaani matkustaa videopelien välityksellä, sillä olen aina ollut todella kiinnostunut muista kulttuureista. Kun internet tuli ja löysin reaaliaikaisen videokuvan New Yorkin Times Squaresta, se oli minulle unelmien täyttymys. Ehkä teoksen idea tulee siitä?
Katso lyhytelokuva Monitor Man in the Time of Pandemic tässä.
Teksti: Sara Nguyen / Käännös: Annika Pellonpää
Kuva: Joana Magalhães
