Kuvataiteilija Minna Suoniemi: “Schjerfbeckin omakuvista voi lukea erilaisia tunnetiloja, jotka eivät ole niin helposti määrittyviä kuin suru, ilo tai viha”

Minna Suoniemi on kuvataiteilija ja taidekasvatuksen lehtori Aalto yliopistossa. Syyslomaviikolla hän ohjaa Helene Schjerfbeckin inspiroiman piirustus- ja valokuvaustyöpajan perheille Royal Academyssä Lontoossa. Tässä haastattelussa hän kertoo, mitä on luvassa.

Mitä omakuvatyöpajassa tehdään?

”Omakuvatyöpaja on kolmiosainen. Ensin tutustumme ja virittäydymme tilanteeseen hiljaisen kävelyn merkeissä Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Tutkimme, millaista on olla yhdessä hiljaa ja millaista kommunikaatiota syntyy sanattomasti. Tämän jälkeen puramme kokemuksen yhdessä keskustelemalla.

Toinen osa omakuvatyöpajaa on piirustusharjoitus, jonka ideana on muunlainen kuin sanoilla tapahtuva yhdessäolo. Siinä katsotaan toista ja piirretään katsomatta paperiin. Harjoituksessa on tärkeää havainnoida mahdollisimman tarkasti yksityiskohtia. Käsi yrittää seurata silmän havaintoa ilman, että piirtäjä katsoo paperia. Harjoituksessa yritetään päästä irti opitusta mielikuvasta, siitä miltä ihminen näyttää. Toinen piirustusharjoitus on haptinen omakuva, jossa piirretään itsestä omakuva siten, että toisella kädellä tunnustellaan kasvoja ja toisella kädellä piirretään, mitä käsi havainnoi. Harjoitukset tarttuvat eri aisteihin.

Kolmas osa on valokuvakollaasi, joka tehdään pareittain. Harjoituksessa suunnitellaan toisesta valokuva, jossa toinen ilmentää tiettyä tunnetilaa. Valokuvat tulostetaan ja niistä rakennetaan kollaasitekniikalla väripapereiden avulla kollaasimuotokuvat, jossa välittyy jokin tunnetila.”

Millaista on työskennellä lasten kanssa?

”Pienten lasten kanssa on todella palkitsevaa työskennellä, koska he ovat usein ennakkoluulottomia ja rohkeita kaiken materiaalin suhteen. Lapset ovat kokemukseni perusteella keskustelevia ja aloitteellisia yläasteikään asti. Myöhemmin ollaan varautuneempia ja tiedostavampia, jolloin ei pystytä suhtautumaan tekemiseen niin ennakkoluulottomasti. Lapset ja nuoret ovat monesti avoimia sille, mitä kaikkea taide voi olla ja mitä taiteessa voi tapahtua. Lapsilla ei ole vakiintuneita käsityksiä, ennakkoluuloja tai opittua siitä, mitä taide on tai ei ole. Lapsilla ei ole myöskään sellaisia ennakkoluuloja, joita moni aikuisilla on, että taide olisi jotenkin vaikeaa tai turhaa. Lasten kanssa työskennellessä aikataulujen tulee olla napakoita ja pitää tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lasten kanssa työskennellessä pitää olla joustavuutta ja tilanneherkkyyttä.”

Schjerfbeck on tunnettu omakuvistaan. Mitä uutta nykyajan selfie-kulttuurissa elävät lapset voivat oppia niistä?

”Selfie-kulttuuriin usein liittyy se, että esitetään joku tietty julkinen minä tietyssä mielentilassa, kuten ‘Katsokaa, olen näin magee’ tai ‘Minulla menee näin hyvin ja olen iloinen’. Schjerfbeckin omakuvista voi oppia, katsella tai reflektoida hitaampaa ja laajemman skaalan tunnetiloihin menevää omakuvatarkastelua. Sen takia minulla on työpajassa mukana tunneharjoitus. Schjerfbeckin omakuvista voi lukea erilaisia tunnetiloja, jotka eivät ole niin helposti määrittyviä kuin suru, ilo tai viha. Schjerfbeckin omakuvissa tunteet eivät välttämättä ole tällaisia perustunteita, vaan ne voivat olla myös jotain väliin asettuvia ja hankalasti sanoilla määriteltäviä. Voimme työpajassa keskustella siitä, millaisia tunnetiloja tai esityksiä osallistujat havaitsevat selfieihin verrattuna.”

Miten ajattelet Lontoon omakuvatyöpajan eroavan Suomessa pidetyistä työpajoista?

”En osaa sanoa, onko kansallisuuteen liittyviä erityispiirteitä. Tietysti Lontoo on paljon isompi kaupunki. Maksullisuutensa takia työpajaan osallistuu valikoitunut osallistujajoukko. Sen takia työpaja voi olla hyvin samanlainen kuin Suomessa pidettävät museotyöpajat. Se, missä kontekstissa työpaja järjestetään, vaikuttaa paljon asiaan. Suhde Schjerfbeckiin on varmasti Lontoossa eri, koska Suomessa Schjerfbeck on todella ikoninen taiteilija. Lontoossa tulokulma saattaa olla enemmänkin se, että tuohon aikaan on ollut naismaalari.”

Millaisen kokemuksen toivot omakuvatyöpajan olevan lapsille ja perheille?

”Toivon, että se olisi heille hyvä ryhmässä toimimisen tilanne. Ajatukseni on, että perheet toimisivat pienryhminä tai pareina. Toivon, että työpaja avaisi uudenlaisia toisen näkemisen tapoja ja että omakuva nähtäisiin apuvälineenä tunnetilojen tunnistamiseen. Kollaasityöpaja on myös varmasti hauskaa rakentelua. Toivonkin, ettei työpaja mene liian vakavaksi, vaan että siinä on myös leikkisä elementti mukana koko ajan.”


Family half-term workshop: picture this, Royal Academy of Arts, Clore Learning Centre, Burlington Gardens, https://www.royalacademy.org.uk/event/family-half-term-workshop-picture-this-photography, 21.10., liput: £13–18

Teksti: Kaisa Paavola Kuva: Salla Keskinen


Tapahtumat