Liisa-Irmelen Liwata on suomalais-kongolainen kuvataiteilija, joka asuu Helsingissä. Hänen teoksensa Kolminapainen kompassi on esillä Perceive sea, dunes, mountains in move -näyttelyssä 198 Contemporary Arts and Learning -tilassa Lontoossa. Haastattelimme Liisa-Irmeleniä hänen taiteellisesta työskentelystään ja tulevasta näyttelystä.

Olet kasvanut useiden kulttuurien risteyksessä. Miten se on vaikuttanut taiteelliseen työskentelyysi?

Taiteen tekemisessä kiinnostukseni on muovautunut kohti ihmisen maasuhdetta, jota olen pohtinut nationalistisesta ja ekologisesta näkökulmasta. Kansallisuusteemojen ympärillä pyörivät ajatukset, kuten ympäröivän maailman kapea käsitys suomalaisuudesta, ovat vaikuttaneet työskentelyyni. Ranskan kielellä on myös tärkeä osa elämässäni, sillä puhun sitä isän puolen kongolaisen suvun kanssa. Nämä asiat ovat saaneet minut pohtimaan tunteitani, ja miten ne esimerkiksi vaikuttavat omaan kokemukseeni kansalaisuudesta. Tätä kautta olen alkanut pohtimaan myös laajemmin kansallisuusidentiteettikysymyksiä, esimerkiksi sitä miten karttaan merkityt valtiolliset rajat määrittävät paljon sitä, miten kansalaisuuksista puhutaan. Rajat saavat minut myös tavallaan kyseenalaistamaan ihmisten halua omistaa maata, ja miten tämä omistushalu vaikuttaa meidän luontosuhteeseemme.

Työskentelet pääasiassa keramiikan parissa. Mikä sai sinut valitsemaan tämän materiaalin teostesi perustaksi?

Työskentelyni alkaa pohdiskelusta ja kirjoittamisesta, johon käytän paljon aikaa. Olen huomannut, että usein tällaisen ajanjakson jälkeen kaipaan käsillä tekemistä. Tässä keramiikka on toiminut mielekkäänä vastapainona, jonka pariin olen usein palannut ja ajautunut. Keramiikassa minua kiehtoo myös sen tuomat erilaiset mahdollisuudet sekä se, että keramiikassa yhdistyvät monet kuvataiteen alat, kuten maalaus, piirustus ja kuvanveisto. Pyrin myös pitämään taiteen tekemisen prosessin mahdollisimman mielekkäänä itselleni. Minulle prosessissa on oltava mukana sellaisia asioita, joita tekee vain mieli tehdä, eikä näitä valintoja tarvitse perustella. Kuitenkin ajatusteni kehittyessä olen huomannut linkin saven materiaalisuuden ja käsittelemien teemojen välillä, joita olen kiinnostunut tutkimaan lisää.

Perceive sea, dunes, mountains in move -näyttelyssä on esillä teoksesi Kolminapainen kompassi, joka koostuu keraamisista laatoista. Mistä sait inspiraation teokseen?

Teoksessa yhdistyvät aiemmin mainitsemani teemat. Kolminapaisessa kompassissa olen pohtinut omaa kansallisuusidentiteettiäni, johon vaikuttavat Suomi, Kongo ja ranskan kieli. Kolminapainen kompassiin ovat vaikuttaneet myös sanaleikit suomen kielen sanoista. Esimerkiksi sana “napa”, joka viittaa kehoon, keskipisteeseen ja maantieteeseen, sekä sana “maa”, joka merkitsee maaperää ja valtioita. Tähän vielä yhdistyy myös keramiikka materiaalina, ja siihen liittyvät assosiaatiot.

Gloria Anzaldúan rajaseututeoria on myös vaikuttanut paljon ajatuksiini. Sen sijaan, että kulttuuri-identiteetti olisi tiukasti kategorisoitu johonkin, niin mitä jos se olisikin liukuva ja liikkeessä oleva, ja miltä näyttäisivät sellaiset rajat, jotka olisivat joustavia ja limittyisivät päällekkäin? Näiden aiheiden kautta olen pohtinut maailmassa sijoittumista ja suunnistamista.

Mikä oli haastavinta Kolminapainen kompassi -teoksen luomisessa? Entä palkitsevinta?

Teoksen luomisvaiheessa pohdin paljon esimerkiksi sitä, miten ja kuinka paljon haluan teoksen kommunikoivan ajatuksiani ulospäin, sekä sitä, kuinka selkeä tai abstrakti haluan teoksen visuaalisesti olevan. Tämän tasapainon pohtiminen ja selkeyttäminen toi prosessiin kiinnostavia haasteita. Teknisesti haastavinta oli saada keramiikkalevyt säilymään poltoista ehjinä, sillä alussa käytin vääränlaista savea ja tein liian paksuja levyjä, minkä vuoksi ensimmäiset vedokset menivät rikki. Palkitsevinta teoksen luomisessa oli ylipäätänsä koko prosessin läpikäyminen.

Tämä on toinen näyttelysi Suomen ulkopuolella. Miltä tuntuu tuoda työsi Lontooseen?

Todella innostavalta! Olen innoissani Lontoosta ylipäätään, sekä galleriasta. On ihanaa tuoda nämä teemat erityisesti tähän galleriaan, joka on todella monikulttuurinen ja yhteisöllinen.

Mitä sinulla on suunnitteilla näyttelyn jälkeen?

Lähietappina on Kuvataideakatemian maisterinäyttely, joka tapahtuu keväällä 2024. Pidemmällä tähtäimellä luvassa on soolonäyttely HAM Galleriassa kahden vuoden päästä.

Taiteilijasta

Liisa-Irmelen Liwata on suomalais-kongolainen kuvataiteilija, joka työskentelee Helsingissä. Teoksissaan Liwata käsittelee kehon, maan ja kielen välisiä yhteyksiä. Useiden kulttuurien risteyskohdassa kasvaneena ihmisenä hän on kiinnostunut tutkimaan tuota kohtaa, jossa oleminen on limittynyttä.

Hän työskentelee keramiikan parissa maalauksellisesti niin, että kuvat syntyvät savipinnalle puristamalla ja liu’uttamalla erivärisiä savia. Siinä muotojen kerroksellinen kaulitseminen on yhdistelmä taidegrafiikkaa, kollaasityöskentelyä ja sormimaalausta. Tekniikassa häntä kiehtoo se, että se asettaa keramiikkataiteen laajempaan kontekstiin ja ilmaisee keramiikan materiaalista monipuolisuutta ja potentiaalia maalauksen ja kuvanveiston välimaastossa.

Liwata opiskelee tällä hetkellä kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiassa. Hän on valmistunut taiteen kandidaatiksi Aalto-yliopistosta vuonna 2019, jonka aikana hän on myös suorittanut vaihto-opintoja Design Academy Eindhovenissa Hollannissa.

Perceive sea, dunes, mountains in move -näyttely on avoinna 13.10.-3.12.2023 198 Contemporary Arts and Learning -tilassa Lontoossa. Lue lisää näyttelystä täällä!

Liisa-Irmelen Liwatan soolonäyttely on avoinna 12.7.-7.9.2025 HAM Galleriassa.

Haastattelu: Annika Pellonpää, kuva: Tuure Leppänen