Kuvataiteilija Jenna Sutelan ja kirjoittaja Ella Plevinin teos World-Body on sarja tarinoita, jotka julkaistaan Instagramissa yksi arvoituksellinen kuva kerrallaan. Sutela kertoo lisää hankkeesta.
Millaisia tarinoita on luvassa?
Tarinoissa on aina vihjeet siitä, mihin kehonosaan ne liittyvät. Niissä mikroskoopinen yhdistyy makroon, esimerkiksi silmästä aukeaa musta aukko. Mukana on Liisa Ihmemaassa -tyyppisiä absurdeja elementtejä. Kokonaisuutena tarinat kuvaavat seitsemää unta, jotka kertovat eri kehon osista.
Kenen unista tarinoissa on kyse?
Unennäkijä on kuvitteellinen ihminen, joka ei ole kumpikaan meistä. Unet ammentavat silti osittain koronakokemuksistamme. Kuten monella, unemme ovat olleet tänä aikana melko villejä.
Miten alustaksi valikoitui juuri Instagram?
Instagram tuntui luontevalta, koska kaikki ovat jo siellä. Ketään ei tarvitse houkutella erilliselle verkkosivulle. Instagramin ruutuformaatti antaa myös sopivan rajoitteen.
Miten kirjoittajan ja kuvataitelijan välinen yhteistyö sujui?
Töilleni on tyypillistä mikro- ja makrotasoissa liikkuminen. Olen kiinnostunut kehonsisäisistä prosesseista, jotka ovat osa meitä, mutta joita voimme aistia vain rajallisesti. Ella taas kirjoittaa kolumneja ja muita tekstejä, joille on tyypillistä omakohtaisuus. Tässä hankkeessa aihepiiri tulee minulta ja tapa käsitellä sitä minäkertojan kautta tarinoissa, joissa kehon osat ja asukit pääsevät ääneen Ellalta.
Osallistuuko yleisö Instagramissa arvoitusten ratkontaan?
Tässä on enemmänkin poeettinen ulottuvuus eli ei ole yhtä tapaa ymmärtää kuvia ja tarinoita. Ne voivat viedä mielen eri paikkoihin ja näyttäytyä eri ihmisille eri tavoilla.
Millaisia yleisöreaktioita toivot?
Ainakin itselleni oli karanteeniaikana tyypillistä, että tietoisuus omista kehontoiminnoista ja niiden tarkkailu kasvoi. Se oli sellaista hiukan luulosairasta meininkiä, yksi jos toinenkin tuntemus korostui. On mielestäni lohduttavaa, jos tuollaiset ajatukset pystyy yhdistämään universumin liikkeisiin. Muutenkin tarinoihin uppoutuminen tekee hyvää, jos on jumissa neljän seinän sisällä.
Teksti: Ninni Lehtniemi
Kuva: Hahmo Michael Maierin kirjasta Atalanta Fugiens (1617/1618).
