Kuraattori Mirjami Schuppert johtaa maaliskuussa Void-gallerian kanssa yhteistyössä toteutettua kuratoinnin etiikkaa käsittelevää työpajaa Pohjois-Irlannin Londonderryssä. Mirjami kertoi lisää aiheesta ja työpajan tarkoituksesta. 

Mitä kuratoinnin etiikalla tarkoitetaan? 

Se on yksi työpajan keskeisiä kysymyksiä: mistä puhumme kun puhumme kuratoinnin etiikasta? Kyseessä on laaja käsite, ja sen takia olen kutsunut eri taustaisia puhujia, jotka lähestyvät aihetta useasta näkökulmasta. Esimerkiksi nynnyt duo lähestyy kuratoriaalista työtään feminismin ja intersektionaalisuuden kautta. Paneeliin osallistuu myös Nanne Buurman, joka käsittelee kuratoinnin etiikkaa teoreettisemmin akateemisessa työssään. Irit Rogoff on myös tärkeä tutkija ja kirjoittaja alalla. Annie Fletcher IMMA:n (Irlannin nykytaiteen museo) johtaja taas tuo käytännönläheistä institutionaalista kokemusta. 

Miten päädyit tämän tutkimusaiheen äärelle?

Tein kuratoinnista väitöskirjan, joka liittyi Valokuvataiteen museolle tekemääni Archive Play -projektiin. Sitä kautta pääsin tutkimaan kuraattorin roolia taiteellisten interventioiden mahdollistajana. Kuratoinnin etiikka oli kysymys, jota en voinut väitöskirjan yhteydessä käsitellä, mutta sieltä kiinnostus lähti. 

Miten kiinnostus kuratoinnin etiikkaa kohtaan on kehittynyt viime vuosina? 

Kuratoinnin etiikasta ei välttämättä puhuta, koska se on vaikeasti määriteltävä käsite. Paljon keskustellaan kuratoinnin etiikasta mainitsematta itse sanaa, esimerkiksi näyttelyiden monimuotoisuuden ympärillä käyty keskustelu liittyy väistämättä myös kuratoinnin etiikkaan. Eli kuratoinnin etiikan eri ulottuvuudet ovat jatkuvan tarkastelun alla nykytaiteen yhteydessä. 

Näyttäytyvätkö eettiset harkinnat myös yleisölle? 

Eivät välttämättä. Uskoisin, että eettisesti toteutettu projekti kontribuoi näyttelyn laatuun, mutta vaikutusta on vaikea mitata tai todentaa. Se, että taiteilijoille on maksettu riittävä palkkio ei todennäköisesti manifestoidu mitenkään näyttelyssä kun taas taiteilijoiden ajatusten kuunteleminen sen suhteen miten he esimerkiksi toivovat teostensa asetettavan suhteessa muihin, oletettavasti luo yhtenäisemmän ripustuksen. Taustalla olevat eettiset harkinnat eivät välttämättä näy katsojalle. Ei voida tietää, onko kuraattori vaatinut esimerkiksi, että näyttelyssä käytetyt materiaalit on hankittu kestävän kehityksen periaatteet huomioon ottaen, mutta toisaalta se ei katsomiskokemuksen kannalta ole edes relevanttia.

Mitä toivot että jää käteen tapahtuman jälkeen?

Toivoisin, että työpaja toimisi keskustelunavauksena. Tarkoitus on luoda mahdollisuus keskustella aiheesta osallistujien ja kutsuttujen puhujien kesken. Toivottavasti keskustelun myötä syntyy myös uusia suuntaa-antavia kysymyksiä, jotka johdattavat uusille poluille ja uusiin debatteihin. Työpajan jälkeen keskustelu jatkuu OnCurating -lehden erikoisnumerossa.

Tapahtuman piti olla Londonderryssä järjestettävä työpaja, mutta se järjestetään nyt verkossa. Muuttaako tämä lähestymistapaasi?  

Se, että tämä järjestetään netissä muuttaa tapahtuman luonnetta. On hienoa, että työpaja avautuu kansainväliselle yleisölle ja  olisi ollut houkuttavaa avata tämä webinaari-muotoon siirtyen pois alkuperäisestä työpajamuodosta, mahdollistaen suuren yleisömäärän osallistumisen. Vaikka tapahtuma siirtyy verkkoon, pyrimme toteuttamaan sen ilman kompromissia työpaja-muodon suhteen ja keskitymme keskusteluyhteyden luomiseen ja ideoiden vaihtamiseen.

Kuratoinnin etiikka -työpaja järjestetään perjantaina 19. Maaliskuuta. Lisää Mirjamin työstä löydät täältä. 

Kuva: Hertta Kiiski

Teksti: Volter Rechardt