Tanssija-freelance-koreografi Emrecan Tanisin lyhytelokuva H-ome pyrkii ikuistamaan pandemia ajan tunteita tanssimalla. Hän kertoo, mistä on kyse.

Miten idea tanssielokuvaan syntyi?

Pandemia sai minut miettimään kodin tarkoitusta. Jouduin myös miettimään, miten voisin suunnitella ja toteuttaa koreografian uudella tavalla. H-omessa yritämme taltioida nykytilanteen. Pyrkimyksenämme on tavoittaa tunteidemme ydinmuisto ja tallettaa se. Katsomme arkisia hetkiä lisäämme niihin surrealistisia elementtejä.

Olen aina halunnut tehdä tanssielokuvia. Elokuva on taidemuoto, jolla voi kertoa paljon.

Miten sinun mielestäsi voisi ylipäätään siirtää tunteita toisille?

Tanssiminen on itsessään tapa siirtää tunteita. Tunteiden siirtäminen tanssimalla on helpompi kuin tarinan kertominen tanssimalla. Yritän ikuistaa arkipäivän asioita uudesta kulmasta. Esimerkiksi, haluan ikuistaa verkkaisen sunnuntaiaamun sängyssä, mutta tanssijoiden suista nousee savua. Käytännön toteutus on vielä auki, mutta keksin sen kyllä!

Ovatko työryhmän tunteet muuttaneet työskentelyprosessin aikana?

Kyllä, on muuttanut – ei ollut vaan surullisuus esimerkiksi. Voi myös olla tyhjyyttä. Haluan antaa jokaiselle tanssijalle mahdollisuus olla oma tulkinta.

Minkäänlaisia haasteita sinulla on ollut kun olet opettanut koreografia videopuhelun kautta?

Suurin haaste on ollut se, miten paljon aikaa kuluu verrattuna siihen, että olisimme samassa paikassa. Aina en ole, onko koreografia oikein vai ei. Samassa tilassa ollessa, joskus vain tuntee sen hetken kun tanssija tanssii oikein. Videon kautta tämä ei tapahdu saman tavalla. Aina kun työskentelemme Zoomin kautta, joudumme harjoittelemaan kaiken edestakaisin montaa kertaan.

Normaali koreografin verrattuna, mitä piti harkita tässä teoksessa?

Yleensä, olen valmistautunut todella hyvin ja minulla on selkeä visio siitä, mitä haluan. Koska työskentelemme videopuhelujen kautta, haluan haastaa itseni antamaan tanssijoille tavallista enemmän vapautta tässä projektissa.

Millainen kokemus tanssijoille on ollut työskennellä kotoa käsin?

He ovat olleet todella innostuneita. Olen aiemmin tehnyt töitä heidän kanssaan, joten tunnen heidän kykynsä. Osan kanssa olemme työskennelleet kahdeksan vuoden ajan, joiden kanssa pari kuukautta. Tanssijat tulevat Suomen Kansallisbaletista, Hannoverin Kaupunginteatterista, Hofin teatterista ja yksi on freelancer Suomesta. Tämän ryhmän kanssa minulla ei ole mitään stressiä. Mukana on monia kansallisuuksia, ja sijaitsemme kaukana toisistamme. Siksi tämä hanke perustuu luottamukseen tanssijoiden, säveltäjän ja videosuunnittelijan välillä.

Miten olette työskennelleet videopuhelun kautta?

Luon koreografian, ja tanssijat tallentavat itsensä kameroillaan. Olen työskennellyt jokaisen tanssijan kanssa erikseen. Tanssijat ovat vaan nähneet toistensa työskentelyä vain, jos olen lähettänyt heille muiden videoita. Zoom-kokouksissa on ollut läsnä on ollut vain minä, säveltäjä, videosuunnittelija ja yksi tanssija kerrallaan.

Olen nähnyt erilaisia korona-aikana tehtyjä videoita ja yritän saada aikaan jotakin erilaista. Yritän antaa tanssijoille askelmerkit, mutta antaa samalla heille vapauden tulkita liikettä tunteidensa kautta. Myös teosta varten tehty musiikki ja videon leikkaus tekevät lopputuloksesta ainutlaatuisen.

Onko työskentelyprosessissä ilmennyt yllätyksiä?

Ei vielä. Työskentelen eri kohtausten parissa ja yritämme aina saada niihin jonkin kiinnostavan koukun. Mitä “kotona oleminen” oikeasti tarkoittaa? En halua sanoa liikaa elokuvasta, jotta en pilaa yllätystä. Yritämme lähestyä joka kohtausta tosi erilaisesta näkökulmasta, sen voin sanoa.

Muuttuuko käsityksemme kodista pandemian seurauksena? 

Koti voi tuntua turvallisemmalta ja henkilökohtaisemmalta, mutta samaan aikaan vähän klaustrofobiselta ja tylsältä. Tottakai, käsityksemme kodista muuttuu ajan myötä, yleensä muistamme vaan hyvät asiat. Siksi olemme tehneet tämä elokuvan. Se on rehellinen muisto tuleville sukupolville tästä ajasta.

Katso tanssielokuva H-ome tässä.

Teksti: Sara Nguyen Valokuva: Martin Krcmar