Maaliskuun alussa Britannian tärkein kriitikko Mark Kermode valitsi suomalaisen Koirat eivät käytä housuja Viikon elokuvaksi. Pahaksi onneksi elokuvateatterit sulkeutuivat seuraavalla viikolla ja ensi-ilta siirtyi verkkoon. Ohjaaja JP Valkeapää kertoo, miten kansainvälistä huomiota herättänyt elokuva syntyi.

Koirat eivät käytä housuja on aika erikoinen elokuva. Miten se eteni ideasta valmiiksi elokuvaksi?

Tarinan takana oli käsikirjoittaja Juhana Lumme. Juhana ja Helsinki-filmin tuottaja Aleksi Bardy olivat työskennelleet käsikirjoituksen parissa jo vuosia ennen kuin tulin kuvioon mukaan. Projekti ei ollut edennyt, eikä käsikirjoituksesta ollut saatu aikaan varteenotettavaa versiota. Alkuperäiset kehittäjät olivat avokätisiä ja antoivat ideansa minulle. Säilytin tarinan keskeisen idean mutta kirjoitin kaikki henkilöhahmot, tapahtumat ja juonen uusiksi. Aloin kirjoittaa vuonna 2014 ja elokuva valmistui 2019. Rahoituksen saaminen tuotti haasteita ja pidensi prosessia useammalla vuodella.

Mikä tässä elokuvassa vetosi sinuun ja sai edistämään projektia?

Tarina oli voimakas. Siinä oli jotain sellaista, mikä häiritsi itseäni. Ajatus siitä, että ihminen hakee omaa elämäänsä takaisin menemällä kohti kuolemaa, on vahva. Lisäksi siinä on jotakin viehättävän epäsovinnaista, että suruun liitetty pyhyys yhdistetään sadomasokistiseen maailmaan. Perinteisen hyvän maun rajat eivät määritä tätä tarinaa. Se tuntui raikkaalta.

Elokuvassa tuodaan esiin monenlaisia teemoja isä-tytär-suhteesta traagiseen kuolemaan ja sadomasokismiin. Minkälaisen vastaanoton yhdistelmä on saanut?  

Olen matkustellut elokuvan takia monissa paikoissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Euroopassa, Aasiassa ja Venäjällä. Koen, että erilaiset yleisöt ovat päässeet hyvin kiinni elokuvan ytimeen. Olennaista on se, että tämä ei ole elokuva yksinomaan sadomasokismista. Se lähinnä tarjoaa kontekstin muille aiheille ja teemoille. Tämä ei myöskään ole myötäkarvaan silittelevä elokuva ja reaktiot ovat olleet niin monenlaisia kuin ihmiset itse. Hauska esimerkki tulee mieleen Palm Springsistä, jossa katsojien keski-ikä oli seitsemänkymmenen paremmalla puolella. Näytöksen jälkeen minulta kysyttiin muun muassa sitä onko sadomasokismi keksitty juttu vai onko tällaisia klubeja oikeasti olemassa. Kun elokuva näytettiin Lontoossa elokuvafestivaaleilla, yleisö puolestaan nauroi alusta loppuun. Tilanteen energia oli todella erikoinen. Nauru on tärkeä venttiili, kun pyöritään synkän tematiikan parissa.

Elokuva on saanut paljon kansainvälistä huomiota ja kehuja ja päässyt levitykseen useassa maassa. Millaisena itse näet valmiin tuotoksen?

Jos joku asia minua valvottaa elokuvia tehdessä, niin se, kuinka menestyksekkäästi olen päässyt kiinni jutun sisällölliseen ytimeen ja kuinka hyvin onnistun kertomaan juuri sen tarinan, jonka haluan, juuri oikealla tavalla. Olenko onnistunut löytämään olennaisimmat asiat ja käsittelenkö niitä mielenkiintoisella tavalla? Olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä saimme aikaan ja miten Koirat eivät käytä housuja on lähtenyt elämään ja kuinka laajalle se on levinnyt. Tilanne, jossa nyt olemme, on todella hieno. Tällaiselle pienen budjetin elokuvalle, varsinkin kun puhutaan suomenkielisestä tuotannosta, kansainvälinen menestys on harvinaista.

Mitä suunnitelmia sinulla on elokuvan tulevaisuuden kannalta? Onko vielä jotain, mitä toivoisit elokuvan vielä saavuttavan? 

Koirat eivät käytä housuja on nyt ikään kuin saatettu maailmalle ja eniten toivon, että elokuvalle kertyisi ikää. Toivon, että se jäisi elämään. Kirjoitan uutta käsikirjoitusta, joka kuvattaisiin ensi vuoden lopulla. Uusia tuulia on siis ilmassa!

Koirat eivät käytä housuja katsottavissa Curzon Home Cinema -palvelussa

https://www.curzonhomecinema.com/film/watch-dogs-dont-wear-pants-film

Teksti: Eeva Lehtonen Kuva: Pietari Peltola