Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana Frigg on onnistunut rakentamaan itselleen maineen nykykansanmusiikin pohjoismaisena superyhtyeenä. Seitsenhenkisen kokoonpanon Petri Praudalle (mandoliini, säkkipilli, cittern) paluu Glasgow’n Celtic Connections -festivaalille on mieluinen.
Friggin 20. juhlavuosi pyörähti juuri käyntiin, onko teillä suuria suunnitelmia tälle vuodelle?
Suunnitelmissa on paljon kaikenlaista jännittävää! Kuun lopussa julkaistaan uusi levy FriXX. Keikkoja ja festivaaleja on suunniteltu muun muassa Britanniaan, Amerikkaan, Kanadaan, Benelux-maihin, Saksaan ja Itävaltaan. Lisäksi olemme alkaneet kiertää konserttisaleja sinfoniaorkestereiden kanssa. Pakko myöntää, että on tämä tällä meidän seitsenhenkisellä kokoonpanollamme välillä aikamoista kalenteribalettia.
Esiinnytte seuraavaksi Glasgow’n Celtic Connections -festivaalille. Onko Skotlanti teille tuttu paikka?
Olemme esiintyneet Skotlannissa muutamia kertoja. Olemme käyneet muun muassa Edinburghissa, Orkney Folk Festivaaleilla, Shetland Folk -festivaaleilla ja Isle of Skyella. Missään nimessä Skotlanti ei ole vielä nähty. Celtic Connectioneilla tämä on meidän kolmas kertamme. Tämä on mielettömän hieno festivaali, sillä tarjontaa ja yleisöä riittää. Jameja on joka illalle ja ilmapiiri todella eloisa.
Millaisia teidän keikkanne ovat? Kuinka pitkälle ne ovat valmiiksi suunniteltuja?
Tämä on tosi mielenkiintoinen asia, jota on vuosien varrella moneen otteeseen mietitty. Keikkamme eivät ole ennalta käsikirjoitettuja, mutta esiintyminen on vuosien varrella hioutunut. Live-tilanteissa joidenkin biisien esittämiseen on tullut mukaan jonkinlaisia minikoreografisia eleitä. Soitamme instrumentaalista musiikkia eikä biiseissä ole lyriikoita, minkä takia olemme miettineet paljon musiikin tarinallisuutta ja dynaamisuutta. Friggin soundin ja musiikillisen olemuksen ydin on siinä, miten kappaleiden energia, melodiat ja harmoniat virtaavat. Konsertti on mielestämme dialoginen tilanne. Pyrimme siihen, että syntyisi yhdessäolemisen ilmapiiri.
Olette keikkailleet paljon Skotlantiakin pidemmällä, miten erilaiset kulttuurit vaikuttavat teidän esiintymiseenne?
Ilman muuta kulttuuriset erot vaikuttavat esiintymistilanteeseen. Esiintyjän ammattitaitoa on se, että ei anna mennä tunteisiin, jos tuntuu, ettei yleisöltä saa vastakaikua. Kerran Norjassa lavalla tuntui siltä, että yleisöstä ei kerta kaikkiaan saanut irti mitään. Me vain soitimme pimeään. Silti jälkeenpäin yleisö tuli hirveästi kiittelemään ja osti kauheasti levyjä. Pitää vaan uskoa omaan juttuun ja hyväksyä tilanteen luonne. Usein myös vastaanotto yllättää energisyydellään ja riehakuudellaan. Esimerkiksi kerran soitimme Lotus-festivaaleilla Bloomingtonissa Indianassa ja tuntui että rappaukset tippuvat katosta.
Olette kiertäneet maailmaa 20 vuotta, voittaneet palkintoja ja julkaisseet kymmenen levyä. Mikä teitä motivoi jatkamaan ja mitä haluaisitte vielä saavuttaa?
Itselleni musiikin tekeminen ja soittaminen ovat ennen kaikkea sosiaalisia asioita. Pohjimmiltaan musiikin ja taiteen tekeminen on sitä, että käsitellään kaikille jollain tavalla tuttuja asioita, joille ei ole sanoja tai sanat loppuvat kesken. Bändinä meillä on tosi paljon uusia musiikillisia kuvioita käynnissä. Tästä hyvä esimerkki on esiintyminen sinfoniaorkesterien kanssa. Sitä olisi mahtava voida kokeilla kansainvälisesti. On myös paljon maita, joissa emme ole vielä päässeet esiintymään. Olemme laskujeni mukaan soittaneet 23 maassa, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikka on vielä käymättä, ja se ainakin kiinnostaisi.
Frigg Celtic Connections -festivaalilla
Launataina 1. helmikuuta klo. 19:30, City Calls
Candleriggs, Glasgow, G1 1NQ
Teksti: Eeva Lehtonen Kuva: Tero Ahonen