Elokuvaohjaaja Minna Dufton: BIG vs SMALL on tarina rohkeudesta ja sinnikkyydestä

Elokuvaohjaaja Minna Dufton: BIG vs SMALL on tarina rohkeudesta ja sinnikkyydestä

Minna Duftonin ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama BIG vs SMALL kertoo Portugalin Nazaréssa maailman suurimpia aaltoja surffaavasta Joana Andradesta. Elokuva on Duftonin ensimmäinen kokopitkä dokumenttielokuva ja se esitetään maaliskuussa Glasgow’n ja Dublinin elokuvajuhlilla.

 

Millainen elokuva BIG vs SMALL on?

BIG vs SMALL ei ole mikään perinteinen surffielokuva. BIG vs SMALL on monikerroksinen tarina pienestä portugalilaisesta naisesta Joana Andradesta joka paitsi surffaa maailman suurimpia aaltoja, mutta kamppailee myös vaikean menneisyyden kanssa. BIG vs SMALL on myös tarina yhteydestä ja kohtaamisesta. Andrade matkustaa elokuvassa Heinolaan harjoittelemaan vapaasukeltaja Johanna Nordbladin johdolla hengityksen pidättämistä jään alla. Taito on erityisen tärkeä surffareille, sillä suuret aallot voivat viedä mukanaan useaksi minuutiksi ja silloin on kyettävä pitämään pää kylmänä. Andraden kokemukset tiivistyvät sinnikkyyteen ja ahkeruuteen, joiden avulla hän on ponnistanut yhdeksi maailman parhaaksi surffaajaksi.

 

Miten keksit saattaa Andraden ja Nordbladin yhteen ja millainen yhteys heidän välilleen kuvauksissa syntyi?

Andraden ja Nordbladin tapaaminen oli pitkällisen suunnittelun tulos. Matkustaessani Portugalissa tutustuin isojen aaltojen surffiyhteisöön, ja keskustelin heidän kanssaan lajin henkisestä puolesta. Pelko hukkumisesta oli todella suuri yhteisön parissa, ja pelon hallitsemiseksi tehtiin paljon työtä. Jooga ja mentaaliharjoittelu ovat olennainen osa lajia, mutta surffaajat hakeutuvat mielellään myös kylmän veden äärelle. Paras keino harjoitella aallon alle joutumista on sukeltaa jään alla, koska siellä menettää suuntavaiston samalla tavalla eikä tiedä onko menossa ylös- vai alaspäin. Tunsin Nordbladin jo ennestään, ja siitä alkoi kehittyä ajatus, että voisiko nämä kaksi jotenkin saattaa yhteen ja sitä kautta saada Suomi-yhteyden elokuvaan.

Palattuani Suomeen koekuvauksista kesäkuussa 2018 otin yhteyttä Nordbladiin ja kerroin hänelle Andraden tarinan sekä näytin kuvaamamme demovideon. Nordblad tykästyi välittömästi Andradeen ja suostui mukaan projektiin. Uskoin heidän tulevan erinomaisesti toimeen, joten uskalsin ottaa riskin ja pidin heidät erillään aina kuvauksiin saakka. Vielä ensimmäisenä yhteisenä kuvauspäivänä Allas Sea Poolilla Helsingissä pidin heidät eri kerroksissa, kunnes saimme kamerat asetettua. Kun he sitten tapasivat siinä oli jotain taianomaista, ja se iloinen kupliva energia, joka muodostui heidän välilleen, välittyi myös elokuvaan.

 

Dokumenttielokuvaa kuvattiin sekä Nazarén aallokossa että Heinolassa avannossa. Millainen projekti teknisesti näin vaikeiden kuvausten suunnittelu on?

Ensimmäinen askel oli löytää oikeat ihmiset ja saada heidät mukaan projektiin. Alku oli epävarmaa, sillä emme olleet saaneet tuotannolle lainkaan apurahaa kotimaisilta tahoilta. Löysin kuitenkin upean kuvausporukan, jossa kaikki olivat ammattilaisia ja sitoutuivat projektiin. Heinolassa tehdyt avantokuvaukset suunniteltiin tarkkaan Nordbladin kanssa, sillä hän tiesi vedessä tekemisestä eniten. Jää oli todella ohutta ja kuvaaja tai äänittäjä pystyi asettumaan turvallisesti vain tiettyihin paikkoihin. Meillä oli mukana kassillinen GoPro-kameroita, ja ryhmämme kuvaaja Sakke Kantosalo ja kamera-assistentti Nikolai Ladikainen keksivät kairata jäähän pieniä reikiä ja asentaa sitä kautta kamerat jalustassa jään alle. Kantosalo asetteli jään päälle LED-valoja ja sen avulla reitti saatiin valaistua niin, että sitä pystyi kuvaamaan. Dokumenttielokuvaa kuvatessa on aina pakko olla varasuunnitelma ja kyky improvisoida, koska tapahtumia ei voi ottaa uusiksi ja jos ei ole varasuunnitelmaa, homma jää tekemättä, mikä on ihan hirveää kaikille.

Nazaréssa on usein navakka tuuli ja isojen aaltojen takia lähes jatkuva tihkusade, joten olosuhteet eivät todellakaan olleet helpot. Rannalta löytyy kuitenkin muutamia suojaisia paikkoja, joista kuvaaminen onnistui. Näistä saimme tietää konsultoimalla surffikuvauksen ammattilaisia. Kuvauksia suunnitellessa tapasin australialaisen kuvaajan Tim Bonythinin ja hän tuli mukaan projektiimme. Bonythonilla on yli 40 vuoden kokemus surffikuvaamisesta, ja hänen avullaan pystyimme toteuttamaan kuvaukset onnistuneesti ja turvallisesti. Hänelle varattiin nopein ja vahvoin vesiskootteri, sillä hänen oli päästävä nopeasti aallon alta pois. Hän suostui tasan kahden ihmisen kyytiin, ja onneksi toinen heistä sattui olemaan käytettävissä. Kuvausten suunnittelu oli kuin valtavan palapelin kokoaminen, mutta lopulta kaikki palaset loksahtivat paikalleen.

 

Dokumentissa Andrade kertoo vaikeista ja henkilökohtaisista asioista. Miten ohjaajana koet että tällaiset asiat tulee ottaa huomioon kuvauksissa?

Minulle ohjaajana on tärkeää toimia kunnioittavasti subjektejani kohtaan ja kuunnella tarkalla korvalla, mitä he ovat valmiita kertomaan ja mikä on paikkani tarinan kertojana.  Kuvaukset ovat aina oma kuplansa ja tavoite on, että kaikki tulevat ulos kuplasta ehjänä ja tyytyväisenä lopputulokseen. Tässä projektissa hain sisällöllistä tukea Irti Huumeista Ry:stä ja sain ohjeita siihen, mitä tulee ottaa huomioon, mitä on hyvä kysyä ja mitä parempi jättää kysymättä. Lisäksi sain apua myös ehkäisevän päihdetyön järjestöstä EHYT Ry:stä ja Suomen Delfins ry:stä, joka tukee lapsena hyväksikäytettyjä aikuisia. He ohjasivat minut vastaavan portugalilaisen instituution puheille, ja sitä kautta sain Andradelle kontaktin, jolle hän voi tarvittaessa soittaa, jos alkaa tuntua että olisi hyvä jutella jonkun kanssa. Minulle on ensisijaista, että Andradelle oli turvallista käydä näitä haastatteluja kanssamme, ja ettei elokuvan ilmestymisen jälkeen jää yksin.

 

BIG vs SMALL esitetään seuraavaksi elokuvafestivaaleilla Glasgowssa ja Dublinissa. Millaisia odotuksia sinulla on verkossa tapahtuville festivaaleille?

Asuin Englannissa 13 vuotta ja opiskelin siellä alalle, joten minulle tämä Britannian ensi-ilta on todella tärkeä hetki. Minulla on siellä paljon ystäviä ja kollegoja, jotka odottavat innolla ensi-iltaa. Moni muistaa minut televisiotoimittajana, sillä työskentelin vuosia BBC:llä, ja nyt palaan takaisin kokopitkän dokumenttielokuvan kanssa. Tietenkin toivon myös festivaalimenestystä, ja Irlannissa elokuva onkin ehdolla yleisöpalkinnon saajaksi. Glasgow ja Dublin järjestää haastattelusessiot, joissa me tekijät vastaamme yleisön kysymyksiin, vaikka fyysisesti emme pääsekään paikan päälle.

 

Elokuva nähtävillä seuraavaksi Glasgow’n elokuvajuhlilla 2.-5.3. liput täältä ja Dublinin elokuvajuhlilla 14.3. liput täältä

 

Kuva: Elina Manninen

Teksti: Iina Holopainen


Tapahtumat