DEMO moving image festival on kesä- ja heinäkuussa tapahtuva liikkuvan kuvan ja taiteen festivaali verkossa. Haastattelimme DEMO-festivaalin alustan suunnittelijaa Pekka Airaxinia sekä Felice Moramarcoa, joka toimii festivaalin toisena kuraattorina.
Millainen kokemus on ollut järjestää online-festivaali kuluneen kevään aikana poikkeusoloissa?
Felice: Kuluneen kevään aikana kaikki tuntuu siirtyneen verkkoon nopealla vauhdilla, emmekä ole vielä nähneet sen kokonaisvaikutuksia. Silti tuntui tarpeelliselta alkaa reflektoida asioita, jotka olivat meneillään ja käytimme siihen suuren osan luovasta ja älyllisestä energiastamme. DEMO on näiden ajatusten tulos. Meille oli tärkeää miettiä tarkoin, miten verkko voi toimia virtuaalisena alustana kulttuurintuotannolle. Olemme olleet kiinnostuneet siitä potentiaalista, jota tämä väline voisi tarjota ja lopputulemana siitä seurasi paljon positiivisia asioita. Onnistuimme luomaan laajan yhteistyöverkoston ja pääsimme tekemään yhteistyötä taiteilijoiden kanssa, mitä ei olisi ehkä muissa olosuhteissa tapahtunut.
Puhutte tartunnasta sekä esteettisenä että poliittisena paradigmana. Mitä tarkoitatte tällä?
Felice: Pandemiasta on ollut jo runsaasti pohdintaa. Jossain vaiheessa päätimme keskittyä aiheena tartuntaan. Ei ainoastaan siihen, miten virus leviää, vaan rinnakkaiselon ulottuvuuteen, josta seuraa useiden toimijoiden molemminpuolinen tartunta.
Politiikan näkökulmasta tilanne on pakottanut meidän miettimään uudelleen esimerkiksi kansallisia rajoja sekä kansallista jakautumista. Tällaiset rajat eivät ole kadonneet, ja voisi sanoa, että ne ovat paikoitellen jopa voimistuneet, mutta pandemia on tuonut ilmi jotain niiden fiktiivisestä luonteesta.
Pekka: Oma vastuualueeni on rakentaa virtuaalimaailma, missä festivaali tapahtuu yhteistyössä ohjelmoija Akinsola Lawansonin kanssa. Virtuaalimaailma toimii visuaalisena vertauskuvana pandemian lähteille ja seurauksille. Pandemia on peräisin ihmisen elinpiirin levittäytymisestä villieläinten kanssa samoille alueille ja tämä saattaa aiheuttaa rakenteellisia muutoksia. Tämä on seurausta tilanteesta, jossa koko planeetasta uhkaa tulla ihmisten suunnittelema ja hallitsema objekti.
Kertoisitko hieman lisää festivaalin verkkoalustasta? Millainen se on katsojan näkökulmasta?
Pekka: Alusta poikkeaa jonkin verran tyypillisestä verkkosivusta. Emme halunneet jäljentää “virtuaalinäyttely” mallia, joka vaikutti olevan vakioreaktio kulttuuritoimijoilta. Päädyimme suhteellisen minimalistiseen peliympäristöön. Se on yhdistelmä abstrakteja ja realistisesti esitettyjä objekteja, jossa ihmisen luomat ja luonnon esineet kelluvat vapaasti. Elokuvat ja teokset löytyvät näiden esineiden sisältä. Yhdestä kivestä kuuluu luomani äänimäisema. Äänentaso muuttuu etäisyyden myötä.
Esittelisitkö joitakin projekteja, jotka ovat osana festivaaliohjelmistoa?
Felice: Festivaaliin sisältyy liikkuvaa kuvaa ja erikoisprojekteja. Toinen festivaalia varten tehdyistä projekteista on BLACK MED, chapter IV, joka on Invernomuto-taiteilijaduon jatkuva projekti. He ovat luoneet Välimeren alueen musiikin arkiston. Tätä BLACK MEDin viidettä osaa varten he ovat kutsuneet kulttuurin ammattilaisia ja tutkijoita keskustelemaan Välimeren alueen kulttuurista ja poliittisesta tilanteesta. Keskustelu aloitetaan kuuntelemalla valittuja äänimateriaaleja BLACK MED -arkistosta.
Toinen tilausteos on nimeltään Protocols of Immanent Conflicts, joka on äänihavaintoja tutkivan ryhmän AUDINTin sekä taiteellista tutkimusta tekevän Anna Engelhardtin yhteistyöprojekti. Teos tutkii äänen ja videon keinoin sodankäynnin piilotettuja ja näkymättömiä puolia. Sen tavoitteena on paneutua ohjelmistojen, ultraäänen sekä tietotekniikan käyttötapoihin sodankäynnin ja valvonnan konteksteissa.
Millaisena näet taiteilijoiden ja kulttuuritoimijoiden kansainvälisen yhteistyön ja liikkuvuuden tulevaisuudessa koronatilanteen jälkeen?
Felice: Taiteen kenttä on supistumassa ja sen resurssit monopolisoitumassa. Tilanne on ajanut alas pienempiä taidetiloja ja peruttanut työmahdollisuuksia taiteen alalla työskenteleviltä ihmisiltä. Vahingot näkyvät myös koulutuksen tasolla. Monet organisaatiot ja yksityiset taiteilijat ovat yrittäneet muuttaa toimintaansa digitaaliseen muotoon, mikä se on helpommin sanottu kuin tehty.
Miten näet festivaalin teemojen elävän ja peilaavan maailmaa pandemian jälkeen?
Pekka: Pandemia on luonut monelle etuoikeutetulle eräänlaisen kriisitietoisuuden. Ilmastonmuutos on vuosikymmenien ajan jo vaikuttanut konkreettisesti moniin, mutta monille etuoikeutetussa asemassa oleville pandemia on ehkä ollut ensikosketus tulevaan kriisien jatkumoon. Toivon, että uudenlainen tietoisuus johtaisi kiireelliseen ja tasa-arvoisuutta edistävään lähestymistapaan planetaariseen kriisinhallintaan ja -suunnitteluun.
DEMO Moving image festival 15. kesäkuuta – 24 heinäkuuta 2020 https://demomovingimage.com/
Teksti: Rosaliina Elgland Kuva: Kuvankaappaus teoksesta Sunday Fantasy, Zoe Williams
