Järjestämme Lontoon arkkitehtuurifestivaalilla paneelikeskustelun aiheesta kirjastot julkisina tiloina. Yksi keskustelijoista on Helsingin kaupungin kesällä eläköityvä kulttuurijohtaja Tuula Haavisto. Hänen mukaansa suomalainen sivistysyhteiskunta on syntynyt kansakoulun lisäksi kirjastolaitoksen pohjalta.

Paikalliskirjastojen rooli sivistäjänä on ollut suuri maassa, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Ne tarjosivat itseopiskelun väylän, kun muu koulutus vielä haki muotoaan.

“Kansanvalistuksen aikana 1800-luvulla kirjastoja alettiin rakentaa pitäjiin, sillä ihmisiä tuli ajan aatteen mukaan ‘jalostaa ja opettaa’.”

Kirjallisuus on ylipäätään arvossaan suomalaisessa kulttuurissa, sanoo Haavisto.

“Sanan mahdilla on kunniapaikka jopa Kalevalassa. Sotaisat yritykset päättyvät kerta toisensa jälkeen jokseenkin kiusallisesti, kun taas verenvuoto saadaan lakkaamaan loitsuilla, ja merkittävin mittelö käydään, kun vanha Väinämöinen laulaa isottelevan Joukahaisen suohon.”

Haavisto korostaa suomalaista itseopiskelua ja elinikäisen oppimisen aatetta.

“Suomessa ajatellaan, että oppiminen ei lopu kouluun, vaan itseään voi aina kehittää. Nykyäänkin kirjastot motivoivat itseopiskeluun ja tukevat kansalaisena toimimista opettamalla esimerkiksi verkossa selviytymistä ja erilaisten lomakkeiden täyttämistä.”

Kirjastojen rooli korostuu ja muuttuu digitalisaation aikana, kun tietoa on runsain mitoin kenen tahansa saatavilla. Haavisto uskoo, että kirjastolaitoksella on tulevaisuudessa tärkeä rooli puolueettoman ja voittoa tavoittelemattoman tiedon laadunvalvojana.

“Kirjastot ovat avainasemassa opettamassa mediakriittisyyttä ja tiedonlähteiden tunnistamista. Kaikki kirjastoon päätyvä käy tarkan arvioinnin läpi. Kirjasto on kuin jätti-algoritmi, jolla on taito tunnistaa aito tieto valheesta, ja joka on käyttäjän puolella ilman kaupallista intressiä.”

Kirjastot ovat kuitenkin julkisesta rahoituksesta riippuvaisia. Esimerkiksi Britanniassa, moni kirjasto on lakkautusuhan alla. Minkälaisena suomalaisen kirjastolaitoksen tulevaisuus näyttäytyy, voisiko jotain tehdä toisin?

“Kuntien varallisuuserot vaikuttavat myös kirjastojen eriytymiseen. Pääkaupunkiseudulla kirjastot voivat pääsääntöisesti hyvin, mutta syrjäisillä alueilla tilanne on toinen. Olennaista on huomioida kirjastojen käyttäjät esimerkiksi aukioloajoissa siten, että palveluita päästään käyttämään ja kirjastoihin sijoitetusta pääomasta saadaan hyöty ulos”, Haavisto sanoo.

Tämä toteutuu esimerkiksi Helsingin uuden keskuskirjasto Oodin kohdalla: kirjasto on auki arkisin aamukahdeksasta iltakymmeneen.

“Oodi palvelee tarkoitustaan myös arkkitehtuurillisesti. Käyttötarpeet on pantu betoniin niin, että tilat ovat muunneltavissa, joustavat ja liikuteltavat käyttäjien tarpeiden mukaan. Suomi on tässä osaamisessa edelläkävijä, meillä on paljon asiaan paneutuneita ihmisiä. Onnistuneen lopputuloksen takana on pitkä kehityskaari ja sujuva yhteistyö kirjastojen, arkkitehtien, kansalaisten ja muiden osapuolten välillä”, Haavisto kertoo.

Kirjastot palvelevat ihmisiä myös tapaamis- ja kokoontumispaikkoina. Lain mukaan kirjastojen tulee ‘edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta’.

“Kirjastot ovat osoitus kansalaisille virallisesti annetusta luvasta toimia ja olla aktiivisia.”

Libraries as Civic Spaces, London Festival of Architecture, Clapham Library, Mary Seacole Centre, 91 Clapham High Street, Lontoo, SW4 7DB, https://www.eventbrite.co.uk/e/london-festival-of-architecture-libraries-as-civic-spaces-tickets-60048468586, 11.6.2019 klo 19:00, liput: £5.

Teksti: Essi Miettunen Kuva: Helsingin Kaupunki


Tapahtumat