LÄHTÖLASKENTA: Rakettien saamisen vaikeus ja muita huolia

“Ole pessimisti, niin et mene paljoa vikaan”, neuvottiin aikoinaan toimittajia, jotka alkoivat raportoida Pohjois-Irlannin rauhanprosessista.

Keväällä 1998 käynnissä oli jälleen uusi neuvottelukierros, ja mukana oli myös Suomen entinen pääministeri Harri Holkeri.

Mielipidetiedustelujen mukaan 91 prosenttia irlantilaisista ei uskonut, että rauhansopimus saataisiin aikaan, ja 30 vuotta jatkuneet väkivaltaisuudet irlantilais- ja brittimielisten välillä loppuisivat. Kaikkien yllätykseksi niin kuitenkin kävi.

Tänä keväänä tuli kuluneeksi 20 vuotta niin sanotusta Pitkänperjantain sopimuksesta ja sen siunanneesta kansanäänestyksestä. Rauhan takeena on toiminut niin sanottu pehmeä raja, jolla ei ole rajamuodollisuuksia. Rajan ylittää nykyisin päivittäin yli 30 000 ihmistä. Irlannin tasavallalla ja Pohjois-Irlannilla  on myös esimerkiksi yhteinen rugby-joukkue.

Sopimuksen vuosijuhlia varjostaa brexit, joka saattaa palauttaa rajalle tarkastukset ja passijonot. Jos niin sanottu kova rajaa tulee, väkivaltaisuuksien pelätään käynnistyvän uudelleen.  

“Mitä tahansa voi tapahtua. Brittihallituksen toiminta on täysin edesvastuutonta ja käsittämättömän itsekästä”, sanoi irlantilaissyntyinen entinen brittihallinnon virkamies ennen Institute for Government -ajatushautomon seminaarin alkua.

Rauha on edelleen hauras, sanoi Tim O’Connor, yksi Pitkänperjantain sopimuksen neuvottelijoista seminaarissa. 

“EU on muodostanut eräänlaisen tukirakennelman hankalien asioiden ympärille. Sen poistaminen on iso shokki, joka voi aiheuttaa tai paljastaa säröjä ja ristiriitaisuuksia.”

Tilannetta ei helpota se, ettei Irlannin tilannetta juurikaan käsitelty Britanniassa ennen brexit-äänestystä.

“Irlannissa monista tuntuu, että heitä on kohdeltu ylimielisesti”, sanoi Pohjois-Irlannin sosiaalidemokraattisen ja työväenpuolueen entinen johtaja Mark Durkhan.

Instituutin johtaja Bronwen Maddox käytti loppupuheenvuorossaan lääketieteellistä vertausta:

“Rauhanprosessi on kuin psykoterapia. Sitä ei kannata lopettaa kesken.”

Kahdessakymmenessä vuodessa on kasvanut kokonainen sukupolvi, josta ainakin osalle väkivaltaisuudet tuntuvat kaukaiselta ajatukselta.

“Jos raja tulee, on vaikeampi hakea pohjoisesta halpaa alkoholia ja tupakkaa. Täällä ilotulitusraketit ovat kiellettyjä, mutta pohjoisessa sallittuja, joten myös niiden saatavuus vaikeutuisi”, arvioi dublinilainen nuori nainen toukokuussa.  

Kirjoitussarja seuraa, kuinka Britannia valmistautuu EU-jäsenyyden jälkeiseen aikaan.

Teksti: Ninni Lehtniemi. 

Kuva: Virpi Oinonen/businessillustrator.com